”On ihan ok, ettet tykkää mun nännilävistyksistä, en mäkään pidä sun v-kaulusvillapaidasta!”

Tänä viikonloppuna Helsingin Ruoholahdessa järjestetään Finncon/Animecon-tapahtuma, joten kyseisessä kaupungin kolkassa liikkuvat pääsevät nauttimaan huomiota herättävästi pukeutuneista anime- ja mangafaneista. Olen itse huomannut, että anime-henkinen pukeutumistyyli aiheuttaa minulle aivan selkäytimestä lähtevän reaktion: ei helvetti että on dorkan ja ärsyttävän näköistä jengiä. Tämä on henkilökohtaisesti hieman yllättävää, sillä olen itsekin kuulunut erinäisiin hassusti pukeutuviin alakulttuureihin ja mielestäni tällaiset ryhmät ovat keskimäärin aika virkistäviä ja hauskoja. Eivät minua ärsytä hipsterit, emot, gootit tai larppaajat, sormiväreillä naamansa tuhrineissa lätkäfaneissakin nyppii ainoastaan äänekkyys keskellä yötä matsin jälkeen.

Keskustelin aiheesta tuttujen kanssa ja lähdin avaamaan sitä, miksi anime-jengi nyppii. Nämä animefanithan eivät siis tee mitään muuta kuin katsovat niitä sarjojaan ja lukevat sarjiksia, ihannoivat jotain fantasia-Japania, eivätkä luo mitään omaa juttua vaan-

…ja tässä vaiheessa sain itseni kiinni todella nolon typerästä sumean ajattelun erheestä, jollaista en siedä muissa ihmisissä ollenkaan. On aina ihan terveellistä kompuroida välillä omiin periaatteisiinsa, siinä oppii nöyryyttä.

Mikä tämä moka oli? No, sanoin tiivistetysti seuraavaa: ”Minä en pidä siitä, miltä cosplay-animefanit näyttävät. Siis koko homma on ihan typerää, jengi ei tee mitään omaperäistä ja ääliöitä ovat koko sakki.” Lainausmerkkien välissä ensimmäinen lause on ok, toinen ei. Miksi?

Se, että minä en pidä jostain, ei tee siitä typerää. Toiseen suuntaan: minulla ei ole mitään velvollisuutta pitää kaikista asioista, kunhan pidän mielessä, että se on oma makuasiani, eikä kerro välttämättä mitään kohteena olevasta ilmiöstä.

Todella yksinkertainen ja itsestäänselvä asia, joka valtaosalla ihmisistä unohtuu säännönmukaisesti.

Sattumalta törmäsin tähän seikkaan myös toisessa asiayhteydessä, kiitos Seksualisti-blogin. Kyseessä on Hesarin uutinen kalabaliikista, jossa ruotsalainen perheenäiti on imaissut pikkuhousunsa persvakoon siitä, että hänen 14-vuotiaalle tyttärelleen tehtiin nännilävistys ilman hänen lupaansa. Itse uutinen ei ole kovin mielenkiintoinen, mutta Helsingin Sanomien keskustelu aiheesta on varsinainen kultakaivos tuon saman ajatteluvirheen suhteen.

Kommenteista löytyy tietämättömyydestä kumpuavaa kauhistelua:

miten imetyksen laita…
lapseton | 8.7.2009 23:48

ton jälkeen?
olen itse lapseton, se on suurin suruni
mutta kauhistuttaa miettiä että
tukehtuukohan lävistetystä nännistä
juova vauva maitoon?

…häiriintyneen pelon rajamailla olevaa keuhkoamista (tai kenties trollaamista, viimeinen lause hieman epäilyttää)…

Intiimilävistykset kiellettävä
Kolmen lapsen isä | 9.7.2009 0:05

Nännit tai klitoris, sama se. Mielestäni kaikki intiimilävistyiset tulisi kieltää EU-alueella, koska ne ihannoivat seksuaalista väkivaltaa ja ovat omalta osaltaan vähättelemässä myös seksuaalirikosten vakavuutta ja pienentämässä niistä annettuja tuomioita. Ja aivan turha tulla väittämään, että ihminen saa tehdä omalle keholleen mitä tahansa, sillä mistähän nämä mallit tulevat, ellei perversioita ihannoivasta kulttuurista. Mitä vielä? Kohta pistetään lihakoukut selkänahkasta läpi ja porukka roikkumaan ketjuista niiden varassa, vai? Kammottavaa.

…sekä tätä mokaa, johon itsekin syyllistyin samalla rakenteella (makuasia ja sen ennaltaehkäisevä apologia):

Vain sonneille nenärenkaat
Vain korvakakorut, kiitos | 9.7.2009 9:43

Minä en pidä lävistyksistä yhtään, sillä minusta ne ovat rumia. Viime vuonna erään yrityksen vastaanottoon tuli aulapalveluun töihin nuori nainen, jolla oli iso nenärengas ! Siis sellainen, joita olen nähnyt oikeilla sonneilla. Minä en ymmärrä tällaisen korun kauneutta, minusta se on ruma.
Sitäpaitsi kaikkiin paikkoihin, joissa ihmisellä on herkkää limakalvoa, kuten nenän sieraimissa sekä sukupuolielinten alueella, on varmaan jo vaarallista laittaa niitä lävistyksiä. Tulee helposti kaikelaisia tulehduksia ja B-hepatiittia ja ties mitä. Minusta on kyllä sairasta laittaa jotain metallia roikkumaan sinne navan alusosastolle.

Makuasian perustelun pakko

On aika jännä juttu, että kun esittää jostain selkeästä makuseikasta negatiivisen mielipiteen, sille on lähes pakko koettaa keksiä äkkiä myös järkiperuste, oli se miten teennäinen tahansa. Ei luoteta siihen, että voi yksinkertaisesti sanoa ”mielestäni cosplayaajat näyttävät helvetin typeriltä” tai ”mielestäni lävistykset ovat rumia ja ajatus niistä on inhottava”. Loppuun on pakko ympätä useimmiten pelkkiin ennakkoluuloihin tai vähintäänkin huonoihin taustatietoihin perustuva puolustelu, jolla omalle makuasialle koetetaan luoda uskottavuutta.

Minulle huomautettiin siitä itsestäänselvästä seikasta, että esimerkiksi cosplay-asujen tekeminen voi ihan oikeasti olla työlästä ja taitoa vaativaa puuhaa, ja vaikkapa anime-henkisessä roolaamisessa nähdään paljonkin vaivaa kirjoitustyöhön. Nännilävistysten kauhistelijat puolestaan saivat kuulla faktatietoa siitä, että ei se lävistetty nänni imettämistä vaikeuta, lävistyksen poistaminen on yleensä helppoa eikä siitä jää juuri minkäänlaista jälkeä, ja laillistettuja liikkeitä käytettäessä tulehdus- ja muut riskit jäävät melkoisen pieniksi. Alkuperäiset perustelut kutistuivat laihankurttuisiksi ”no mutkun mä en tykkää” ytimiksi.

Saa olla pitämättä, mutta saa myös muistaa käytöstavat

Loppujen lopuksi asian ydin on seuraava: miksei vain rehellisesti voi sanoa, että tämä asia ei minua miellytä, mutta joihinkin muihin ihmisiin näemmä uppoaa – puuhailkoot siis puuhiaan niin kauan kun eivät ketään muuta konkreettisesti vahingoita? Ja ei, valtavirrasta poikkeavalla tavalla pukeutuminen julkisella paikalla ei ole konkreettista haittaamista. Omassa asunnossaan saa rajoittaa vieraiden pukeutumistyylit tai muut ärsyttävät seikat mieleisikseen ihan niin tiukasti, miten hankalaa vain haluaa sosiaalisesta elämästään tehdä. Niin kauan kuin haluaa asua ja toimia avoimessa yhteisössä, on kuitenkin pakko tottua siihen, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia.

Olennaista on myös miettiä, tarvitseeko jokin tyyliseikan ärsyttävyyttä mainostaa ääneen ollenkaan, ellei makuseikkoja erikseen oteta puheeksi – saati sitten, että latelisi mielipiteitään spontaanisti päin naamaa. Tämä touhu haiskahtaa lähinnä todella tunkkaisen halvalta itsetehostukselta sekä oman arvon pönkittämiseltä: käynpä vähän tuomitsemassa erilaisia niin olen parempi ihminen!

Ihan perustason käytöstavat voi pitää tässäkin asiassa mielessä. Enpä usko, että nämä erikoisemman pukeutumisen arvostelijat erityisesti pitäisivät kommenteista tyyliin ”kyllä ton kaljamahan kanssa vois käyttää löysempää paitaa” tai ”Pelle Hermanniko röyvan meikit tänään teki ja tuliko hajuvettä varmasti koko ämpärillinen”, mutta monen mielestä on ok ladata vieraalle ihmiselle spontaanisti huomioita tyyliin ”jos mun poikani ottais tollaisen tatuoinnin, vetäisin turpaan” tai ”ootko kaatunut naama edellä mormuskalaatikkoon”.

Ole erilainen, älä herkkänahkainen

Valitettavan usein tämä herkkänahkainen omien makuasioiden puolustelu ja tuputtaminen toimii myös toiseen suuntaan. Kaikki jotka eivät pidä lateksisista haltiakorvista, tatuoinneista tai kilosta lävistyksiä naamassa ovat TYHMIÄ ja RAJOITTUNEITA ja heidät pitää väenväkisin käännyttää tajuamaan miten siisti juttu on kyseessä.

Tämä on tietysti yhtä typerää omanarvontunnon pönkittämistä kuin mihin vastapuoli syyllistyy – etenkin jos vastakkainen mielipide esitetään neutraalisti tyyliin ”ymmärrän että tuo on sun juttusi, mutta minuun ei uppoa”. Ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta pitää joka ikisestä kohtaamastaan ilmiöstä.

Oman erinomaisuuden tuputtaminen ei toimi kumpaankaan suuntaan. Mikäli käännytystyötä haluaa tehdä epäluuloisten ihmisten keskuudessa, paras taktiikka on levittää kiihkoilematonta faktatietoa siitä, mitä oman tyylin tai ajattelutavan taustalta löytyy. Näin saa vähintään oiottua silkasta tietämättömyydestä tai epäluuloisuudesta kummunneita väärinkäsityksiä, mutta parhaimmillaan voi jopa saada toisen kiinnostumaan itsekin aiheesta.

Makuseikat oikeissa mittasuhteissaan

Onhan se itse kullekin vaikea myöntää, ettei valtaosalla omista mielipiteidestä ole arvoa missään muualla kuin omien korvien välissä, mutta sitä terveellisempää tästä asiasta on itseään säännöllisesti muistuttaa. Vielä tärkeämpää on pitää mielessä, että mitä vähemmän omalla mielipiteelle löytää järkiperusteita, sitä enemmän sitä kannattaa tutkiskella ja arvioida. Koskaan ei tiedä, voisiko ennakkoluulon löysentämisellä avata itselleen uusia mielenkiintoisia kokemuksia ja kiinnostavamman elämän.