Eikö ketään edes hävetä

”Jos oot kerran suvaitsevainen, eiks sun pitäis suvaita suvaitsemattomuutta, öhö öhö”

Posted in Surrealistisen logiikan äärellä by masinoija on 22/06/2009

Viime aikoina on jälleen tullut törmättyä erinäisissä maahanmuuttoa, homojen oikeuksia ja vastaavia seikkoja koskevissa keskusteluissa seuraavaan klassikkomöläykseen: ”no mutta jos joku on suvaitsevainen niin eikö sen sillon pitäs hyväksyä myös suvaitsemattomuutta öhö öhö”. Pitkään näitä heittoja tuli pidettyä vain sellaisena yläasteen tupakkapaikkakeskustelun tasoisena viisasteluna, mutta sitten huolestuttava totuus alkoi valjeta.

Ei hyvänen aika, nämä ihmisethän ovat usein ihan TOSISSAAN. Pitääkö tämä asia ihan oikeasti jollekulle selittää?

Näemmä.

Mikä tällainen joillekin kirosanan roolin ottanut suvaitsevainen maailmankuva sitten on? Se, että suvaitaan ja ymmärretään kritiikittä ihan kaikkea homoista pedofiileihin ja rikollisista rasisteihin koska kaikkea pitää suvaita? Noh, ei nyt ihan.

Terve suvaitsevaisuus

Tervettä suvaitsevaisuutta on se, että hyväksyy erilaiset elämäntavat, valinnat ja filosofiat niiltä osin, kun niiden noudattaminen ei vahingoita ketään muuta tai rajoita perusteetta muiden toimintaa. Eletään ja annetaan muiden elää parhaaksi katsomallaan tavalla, ja koetetaan olla tallomatta muiden varpaille. Ja ei, vahingoittamiseksi ei lasketa sitä, että joku elämäntapa on toisen mielestä vähän yäk tai se ei sovi tämän henkilökohtaiseen uskonnolliseen maailmankuvaan tai arvomaailmaan. Avaintekijä on se, voidaanko toiminnan osoittaa aiheuttavan ihan oikeaa konkreettista haittaa.

Esimerkki: homo/lesboavioliiton ei voi osoittaa millään järkiperustein aiheuttavan haittaa kenellekään, pedofilian tai insestin taas selkeästi voi. Tulenarempana esimerkkinä: jos juridiset kuviot on hoidettu selväksi ja kaikki henkilöt ovat mukana vapaasta tahdostaan, moniavioisuudesta on vaikea löytää ihan oikeaa haittaa kenellekään, mutta vaikkapa tyttöjen sukupuolielinten silpomisen haitat ovat taas melkoisen selvät! Jälkimmäinen on myös hyvä esimerkki siitä, että kaikkea vähemmistön toimintaa ei ole pakko sietää, vaikka se olisikin kulttuurinen erityispiirre. Suomen laki takaa kansalaisille fyysisen koskemattomuuden, joka tekee lapsen vahingoittamisesta selkeän yksiselitteisesti rangaistavaa. Tätä periaatetta tuskin kukaan täysipäinen haluaa lähteä purkamaan.

On tärkeä tiedostaa, ettei suvaitsevaisuus tarkoita sitä, että jokaisesta valtavirrasta poikkeavasta elämäntavasta tai kulttuuri-ilmiöstä tulisi pitää! Riittää että hyväksyy sen, etteivät kaikki ihmiset ole samasta muotista, mutta heillä siitä huolimatta on yhtä vahva oikeus elää arvojensa mukaan kuin itselläkin on – edelleen, kunhan eivät vahingoita muita toiminnallaan. Tämän saa toki sanoa myös ääneen, mutta sananvapaus tarkoittaa myös vastuuta sanomisistaan. Jos puhuu typeriä tai provosoi, on turha ulista, mikäli ihmiset sanovat vastaan.

Yksi kansa, yhdet arvot, yksi joht… eikun

Miksi erilaisuus pitäisi hyväksyä osaksi yhteiskuntaa? Eikö olisi helpompaa, jos kaikki suomalaiset vain eläisivät saman arvomaailman mukaisesti? Noh, varmasti olisikin sellaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa kaikilla suomalaisilla olisi sama arvomaailma ja elämäntapa. Tosimaailmassa on vaikea löytää yhtä kaupunkia, korttelia tai edes perhettä, jonka jäsenet olisivat samaa mieltä edes hyvin perustavanlaatuisista asioista. On yksinkertaisesti pakko tiedostaa se, että reaalimaailmassa ihmiset ovat hyvin erilaisia, eivätkä ajattele tai toimi samalla tavalla kuin itse tai oma kaveripiiri.

Usein vedotaan myös mystisiin ”suomalaisiin arvoihin” ja  ”perinteiseen perhemalliin”, jotka ovat kuitenkin savijaloilla seisova kuvitteellinen tekele. Varsin kuvaavaa on, että kun perusarvojen toitottajaa pyytää kuvailemaan, mitä nämä mainitut arvot itse asiassa ovat ja mistä ne ovat peräisin, tuloksena on ”ööö… no ainakaan TOI ei kuulu siihen” -vastauksia. Mitä näistä ”kansallista identiteettiä” rakentavista ”perusarvoista” siis kertoo se, että niiden kannattajat eivät edes osaa määritellä niitä, tai selvästikään tiedä mielipiteidensä usein olevan vasta parin-kolmen edellisen sukupolven luomia?

Vapautta ja tasa-arvoa, ei vain enemmistölle

Rationaalisesti ajatellen on koko yhteiskunnan ja kaikkien sen jäsenten etu, että kaikki sen jäsenet pystyvät elämään ja toteuttamaan itseään tasavertaisesti, niin kauan kuin heidän oikeutensa eivät ole konkreettisessa ristiriidassa keskenään. Länsimaiset modernit yhteiskunnat on rakennettu vahvasti yksilön- ja sananvapauden sekä tasa-arvoisuuden perustalle.

Huolimattomasti ajatellen toki riittää, että nämä oikeudet myönnettäisiin vain enemmistölle – siis sille jengille, jonka mielestä vihreäksi värjätty tukka on jo vähän kyseenalainen juttu. Tämä ei ole oikeudenmukaista eikä järkevää, sillä valtaosa vähemmistöistä – esimerkiksi seksuaalivähemmistöt – ovat kaikilla merkittävillä tavoilla tismalleen samanlaisia yhteiskunnan jäseniä kuin enemmistö, eikä heidän syrjinnälleen löydy mitään järkiperäisiä syitä.

Yksilönvapauden ja ihmisten onnellisuuden maksimoiminen vaatii sen, että kansalaisilla on oikeus elää elämäänsä myös valtaväestön normien ulkopuolella. Valtavirrasta poikkeavia vähemmistöjä tulee aina olemaan, eikä niitä saada minkänlaisilla sorto- tai tukahdutustoimilla kitkettyä, kuten historia kerta toisensa jälkeen todistaa. Ainoa rationaalinen tapa toimia on hyväksyä vähemmistöjen olemassaolo ja tarjota ihmisille vapaus elää elämänsä parhaaksi katsomallaan tavalla.

Populismi pureutuu pelkoon

Enemmistöjen peloilla on kuitenkin helppoa ratsastaa. Useimpien ihmisten perusreaktio on suhtautua epäilyksellä kaikkeen uuteen tai erilaiseen, oli tämä järkevää eli ei. Tätä reaktiota seuraa helposti halu kieltää tai torjua tämä ilmiö, vaikkei siihen olisi löydettävissä mitään järkisyytä. Tämä epäluuloisuus ja uusien asioiden pelko ovat ne ”kansan huolet”, johon halpojen populistien on helppo tarttua.

Useimmiten tämä torjuminen on vielä hyvin yksisuuntaista ja tekopyhää. Yhdeltä ihmisryhmältä ollaan valmis viemään normaalit kansalaisille kuuluvat oikeudet silmää räpäyttämättä, mutta annas olla jos itseltä menee jonkin ryhmän takia yksi uimahallivuoro – valituksesta ja ulinasta päätellen se on vähintään maailmanloppuun verrattava asia.

Yltiösuvaitsevaa lässytystä

Erilaisuutta ja sen suvaitsemista pelkäävien pääargumentti on usein se, että jos nyt suvaitaan pieniä poikkeamia, kohta joudutaan väkisin naittamaan omat lapset naapurin koiralle islamilaisten rituaalien mukaan ja mitähän kaaheeta sen jälkeen, huh huh! Yli vedetty suvaitsevaisuus ei kuitenkaan johda tähän, vaan amerikkalaistyyppiseen poliittiseen korrektiuteen sekä typerään ylivarovaisuuteen ja hyssyttelyyn.

Yltiösuvaitsevaisuuden puolelle menee vähemmistöjen pyhittäminen täydellisesti kaiken kritiikin yläpuolelle, valtaväestön ääliömäinen syyllistäminen, sekä vastustajien kritisoiminen niistä typerimmistä seikoista. Vähemmistöihin liittyvistä ongelmista on voitava puhua, mutta rakentavasti ja asiallisesti. ”Somalit täällä vaan ryöstelee ja raiskailee ja homot on luonnottomia ja joutaa helvettiin” ei ole tällaista toivottavaa keskustelua, vaan kakaramaista mesomista. Valtaväestön syyllistämisestä malliesimerkki on Thorsin ikivihreä perheväkivaltaan liittyvä lausahdus ”On surullista, jos maahanmuuttajat oppivat huonoille tavoille Suomessa.” Suomen fanipoikapuolueen Suuren Mestarin syytejuttu oli ihan oma lukunsa. Voi miksi, miksi Halla-Ahon käräjöinnissä tuotiin esille se kaikkein läpinäkyvin provokaatio, vieläpä hieman asiayhteydestä irrotettuna, vaikka asiallista käräjöitävää olisi löytynyt jotta alimmat mätänevät.

Tällaiset tempaukset vain antavat rehua populisteille ja pahentavat vähemmistöihin kohdistuvaa vihamielisyyttä sekä ennakkoluuloisuutta, mikä tekee tällaisista ylilyönneistä häkellyttävän typeriä. ”Tuo tyyppi varmasti on oikeassa, kun vastustajat eivät asiallisempaa valitettavaa keksi.” Hyssyttelyn ja lässytyksen sijaan tulisi tarjota maltillista faktatietoa sekä ennen kaikkea mahdollisuus kohdata erilaisuutta ja huomata, ettei se nyt niin kauheaa ja omaa elämää mullistavaa olekaan.

Erilaisuutta tulee vastaan, minkäs teet

Loppujen lopuksi jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää, että elämässä joutuu kohtaamaan sellaisia asioita, jotka eivät itseä miellytä. Lapsellinen ja ajattelematon reagointitapa on yrittää kieltää itselle uusi ilmiö ihan vain siksi, että ”yäk tää on ällöä ja mä en tykkää tästä enkä mä ajattele noin, joten tekään ette saa”. Aikuinen ja ajatteleva ihminen ymmärtää, ettei kaikkea sellaista voi kieltää tai rajoittaa, mistä juuri hän itse ei satu pitämään – etenkin jos asia ei häntä käytännön tasolla mitenkään kosketa.

Usein tätä toisten ihmisten elämän rajoittamista pyritään perustelemaan sillä kuuluisalla maalaisjärjellä, joka yleensä perustuu lähinnä omiin tippaakaan pureskelemattomiin ennakkoluuloihin ja mielipiteisiin (”meidän pitäjässä on aina tehty näin, joten tämä on universaalisti oikea tapa tehdä asia”) tai kummallisista lähtökohdista tai vajailla tiedoilla tehtyihin logiikan riemuloikkiin (”koska homot eivät voi saada lapsia, mää en kyllä ymmärrä miksi niiden pitäisi saada rekisteröidä parisuhde”). Kun päätetään asioista, jotka vaikuttavat hyvin syvällisellä ja konkreettisella tavalla toisten ihmisten elämään, perustelut ja päätökset tulee pohjata niin perusteellisesti faktatietoihin kuin mahdollista – ei ihmisten yksittäisiin ja huonosti perusteltuihin ennakkoluuloihin, makuasioihin tai henkilökohtaisiin uskonnollisiin oppeihin.

Eletään ja annetaan elää

Kokonaisuutena siis logiikka, joka kulkee linjoilla ”koska en pidä ilmiöstä X, minä kiellän sinua henkilö Y tekemästä asioita Z, jotka eivät minua mitenkään kosketa tai ketään muutakaan vahingoita” ei yhteiskunnallisesti ole kestävä. Miljoonayhteiskuntaa ei vain voi pakottaa elämään tiukimmalla ennakkoluulokokoelmalla varustetun ihmisryhmän vaatimusten mukaan.

Asioista saa kuitenkin olla pitämättä ja omista vakaumuksista saa pitää kiinni, kunhan ei tallo niillä muiden varpaille. Kirkko saa vaikkapa yrittää pelastaa homoja helvetin liekeistä minkä kerkeää henkilökohtaisella tasolla, mutta siinä vaiheessa kun aatteellisia rajoituksia ja syrjintää sisältäviä mielipiteitä pyritään viemään koko maan kaikkia kansalaisia koskevaan lainsäädäntöön, ollaan siirrytty täydellisen kestämättömään toimintatapaan.

Erilaisuudesta ei ole pakko pitää, mutta tosimaailmassa tietty määrä erilaisuutta on pakko hyväksyä. Jos ei tähän pysty, on ehkä parempi mennä asumaan kaivoon omien tismalleen samalla tavalla ajattelevien kaverien kanssa – tai ehkä mieluimmin lukea vaikka pari kirjaa ja koettaa avata omia henkisiä horisontteja.


Aihetta sivuten:

Pravda – Totuuden toinen puolikas – Suvaitsevaisuudessaan suvaitsematon

Simpanssifilosofiaa – Uskovaisten suvaitsevaisuus

Lehti – Lehti 70 vuotta sitten: Hitler kehottaa suvaitsemaan myös suvaitsemattomia

Pentti Oinonen ja keskustelu homoparien oikeuksista – Hommawatch | Sarja yksittäisiä kirjoituksia joita ei saa yleistää

Mainokset

Homot, lesbot, eläimiinsekaantujat ja pedofiilit

Suomessa on tänä keväänä keskusteltu mm. homo- ja lesboparien sisäisestä adoptiosta, minkä lisäksi homojen ja lesbojen oikeuksia sivuttiin myös EU-vaalikeskusteluissa. Aina, kun julkisuudessa puhutaan homojen tai lesbojen oikeuksista, voi ryhtyä laskemaan sekunteja. 5… 4… 3… 2… 1… ja sieltä se tulee, jonkun tunkkaisen oikeistopopulistin suusta tai mielipidepalstan kirjoittajan kynästä: ”NYT JOS ANNETAAN HOMOILLE OIKEUKSIA NIIN MILLOIN LAILLISTETAAN ELÄIMIINSEKAANTUMINEN JA PEDOFILIA!!1!!1!”.

Tätä jauhamista ja sen herättämää yleisökeskustelua on tullut seurattua niin adoptiolain kuin Essayahin kommenttien tiimoilta. Mieleen nousee väkisin aika synkkä kuva: ilmeisesti edellä mainittuja mielipiteitä esittävät henkilöt eivät aidosti tunnu ymmärtävän tasa-arvoisen ja molemminpuoliseen suostumukseen perustuvan suhteen, sekä epätasa-arvoon ja alistamiseen perustuvan suhteen eroa. Liekö tämä oireellista heidän ajattelutavastaan laajemminkin, paha sanoa.

Jospa tämän asian koettaisi selittää mahdollisimman yksinkertaisesti. Homo/lesbosuhteen ja toisaalta eläimiinsekaantumisen tai pedofilian rinnastaminen on täysin absurdia, sillä kyseessä kaksi täysin erilaista ilmiötä:

Homo/lesbosuhde – tasa-arvoiset vapaaehtoiset partnerit: Tämä toimii aivan samoilla periaatteilla ja samoilla ongelmilla kuin tavallinen heterosuhde. Kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, jotka ovat suhteessa niin henkisesti kuin juridisesti tasa-arvoisia, sekä vapaaehtoisesti siinä mukana. Kyseessä ei ole hyväksikäyttö, kumpikaan parisuhteen osapuoli ei ole siinä mukana vastoin tahtoaan, eikä suhde vahingoita siihen kuuluvia henkilöitä tai ulkopuolisia. Kumpikin osapuoli voi siis sanoa seuraavan: ”minä suostun aikuisena, henkisesti ja juridisesti asioistani päätäntäkykyisenä ihmisenä parisuhteeseen sinun kanssasi.”

Mikäli nämä seikat eivät toteudu, mennään aina epäterveen parisuhteen puolelle ihan riippumatta siitä, mitä sukupuolikokoonpanoa sen jäsenet ovat.

Pedofilia/insesti/eläimiin sekaantuminen – epätasa-arvoiset partnerit, joista toinen kykenemätön antamaan suostumustaan: Tässä suhteessa on kaksi osapuolta, joista toinen on hallitsevassa ja määräävässä asemassa, toinen puolestaan henkisesti ja juridisesti kykenemätön antamaan suostumustaan suhteessa olemiseen. Lapsella ei ole henkisiä valmiuksia suostua seksisuhteeseen aikuisen kanssa, eikä hän voi olla suhteessa tasa-arvoinen partneri. Lisäksi on kiistatonta näyttöä, että pedofilia ja insesti vahingoittavat lasta. Eläimiltä luonnollisestikin puuttuvat tarpeelliset kognitiiviset kyvyt koko asian käsittelyyn, eivätkä ne voi antaa yksiselitteistä suostumustaan.

Kun asiaa yhtään ajattelee, minkäänlaisen slippery slope -argumentin vetäminen näiden kahden välille kertoo lähinnä siitä, miten puutteellisella ymmärryksellä mielipiteen esittäjä toimii, tai miten törkeästi hän yrittää manipuloida kuulijoitaan. Homo- tai lesbosuhde on psykologiselta ja käytännön kantilta normaali tavallinen parisuhde, jossa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä – osapuolilla vain on koipien välissä keskenään samanlaiset sutkuttimet. Tällaisen suhteen hyväksymiselle ei ole mitään järkiperäistä estettä. Homo- ja lesbosuhteesta on yhtä pitkä matka rikolliseen, patologiseen ja vahingolliseen lapsen tai eläimen hyväksikäyttösuhteeseen kuin normi-heterosuhteesta. Sen väittäminen, että yksi johtaa toiseen tai että nämä ovat mitenkään rinnasteisia kertoo lähinnä siitä, että mielipiteen esittäjä on ihmissuhteiden psykologiasta ja realiteeteista niin pahasti pihalla, ettei suuta ehkä kannattaisi avata ollenkaan, ennen kuin on hieman tutustunut aiheeseen.

Toisaalta, mikäli tätä slippery slopea ulvovat henkilöt eivät aidosti ymmärrä eroa a) aikuisten ihmisten tasa-arvoisen suhteen ja b) aikuisen ihmisen tekemän hyväksikäytön välillä, suosittelen vahvasti terapiaa.


Aihetta sivuten:

Tyynynpurijoille perheen sisäinen adoptio-oikeus? – Touch of Pink in London

Suvaitsevaisuudessaan suvaitsematon – Pravda – Totuuden toinen puolikas

Mietintöjä adoptiolaista – Saastainen huone

Pentti Oinonen ja keskustelu homoparien oikeuksista – Hommawatch | Sarja yksittäisiä kirjoituksia joita ei saa yleistää

Heitä homo voltti! – Teemu Hiilinen