Eikö ketään edes hävetä

Suora kansanvalta – lisää mutu-tuntumaa päätöksentekoon

Posted in Surrealistisen logiikan äärellä, Valtiovalta by masinoija on 03/09/2009

Kun olin itse teini-ikäinen, aloin sommittelemaan mielipiteitä siitä, millainen olisi täydellinen yhteiskuntajärjestelmä. Eräs sen peruspilari oli tietysti täysin suora kansanvalta, jossa jokainen pääsisi halutessaan suoraan äänestämään jokaisesta asiasta. Tutustuttuani sittemmin opintojen, töiden ja harrastusten puolelta ihmisiin, joiden tausta oli niin maalaista kuin kaupunkilaista, amista kuin akateemikkoa ja oikeistoa kuin vasemmistoa, tulin tulokseen, että olipa muuten vitun idioottimainen idea.

Joku varmasti haluaa lukea tämän kirjoituksen nyt niin, että tässä jälleen halveksutaan kansaa, pidetään päättäjiä jotenkin tavallista kansaa parempina ihmisinä tai sorretaan valkoihoista heteromiestä. Suosittelisin, että tällaisten oletusten tekijät säästäisivät meidän molempien aikaa ja menisivät jo tässä vaiheessa lukemaan (ja ennen kaikkea kommentoimaan) jotain ihan muuta juttua.

Suoran kansanvallan riskit ja suoranaiset ongelmat ovat nähdäkseni seuraavat.

  1. Puutteellinen tietopohja järkipohjaiseen päätöksentekoon ja haluttomuus/mahdollisuuksien puute hankkia sellainen.
  2. Kynnys lähteä äänestämään jotain vastaan on suhteettomasti pienempi kuin raahautua uurnille jonkin asian puolesta.
  3. Enemmistön joukkohuuto kampittaa vähemmistöjen asemaa.

Näistä tarkemmin seuraavaksi.

Minulla on mielipiteeni, eikä sitä kukaan muuta!

Ykköskohdan taustalla piilevä ongelma liippaa hyvin läheltä sitä, mitä käsittelin aiemmassa Asiantuntemus vs. maalaisjärki -kirjoituksessani. Maailma on nykyisin hyvin monimutkainen paikka ja yhteiskunnallisen tason päätösten tekemiseen vaaditaan kokonaiskuva yhteiskunnallisesta tilanteesta sekä ajantasaista tietoa päätettävästä asiasta mahdollisimman monelta kantilta. Tämä ei pelaa millään tavalla yhteen sen kanssa, että murskaenemmistöllä ihmisistä voi olla vahvojakin mielipiteitä aiheista, joista he eivät oikeastaan tiedä kamalan paljon, eivätkä edes halua tutustua todisteisiin, jotka saattavat horjuttaa heidän omaa maailmankuvaansa.

Sen myöntäminen, että on saattanut olla jossain asiassa väärässä, on melkoisen harvinainen ominaisuus ihmisessä. Suurin osa jatkaa jänkäämistä ihan puhtaalta mutu-pohjalta vaikka eteen pudotettaisiin millaiset järkipohjaiset todisteet. Se on tietty eri asia, jos päästään edes sille tasolle, että kumpikin osapuoli pyrkii todistelemaan kantaansa esimerkiksi tutkimusten ja enemmän tai vähemmän hyväksyttyjen faktojen avulla. Tässä päästään sitten siihen ongelmaan, millaiset valmiudet ihmisillä on arvioida sitä, mikä tutkimus on tieteellisesti pätevä, mikä ei. Kristitty löytää aina amerikkalaisen kristillisen tutkimuslaitoksen selityksiä siitä, miten homous on opittua ja tietokonepelien vastustaja löytää koko muun tiedeyhteisön pihalle nauramia tutkimuksia siitä, kuinka peleillä on suora yhteys väkivaltaisuuteen.

Keskimääräisellä kansalaisella ei siis ole useimmiten tarpeellista taustatietoa päätöksen tekemiseen, eikä aina sen arvioimiseen, mikä tieto on luotettavaa. Tarkoittaako tämä sitä, että ihmiset ovat tyhmiä? Ei, tämä tarkoittaa sitä itsestäänselvyyttä, etteivät kaikki voi tietää kaikkea kaikesta.

Mielipiteet ovat kuin persereikiä…

Suurempi ongelma on se, että ihmiset vaativat päätöksiä tehtäväksi siltä pohjalta, että he ovat jotain mieltä. Ei siis siksi, mikä olisi loogisesti johdonmukaista, tutkitusti hyödyllisintä tai moraalisesti kohtuullista, vaan siksi, koska heidän perustelematonta mielipidettään tulee kunnioittaa. On tietysti omanarvontuntoa loukkaavaa tajuta, että perustelemattomalla tai huonosti perustellulla mielipiteellä on arvoa vähemmän kuin kourallisella paskaa, mutta kun puhutaan kaikkia koskevasta yhteiskunnallisesta päätöksenteosta, juuri näin se menee.

”Vaikkei tämä minua koskekaan enkä nyt siis tarkemmin tiedä, tämä on mielestäni väärin, joten se pitää kieltää” on yhdessä lausessa suoran kansanvallan ongelman ydin.

Tämä ilmiö ei riipu mitenkään vahvasti henkilön koulutustasosta, tosin akateemisesti pidemmälle koulutetuilla on keskimäärin enemmän valmiuksia ajatella asioita kriittisemmin. Se on sitten eri asia, miten paljon niitä valmiuksia käytetään. Olen käynyt tulikivenkatkuisia väittelyitä korkeasti koulutettujen akateemikoiden kanssa, joiden mukaan lapsipornosensuurin tai Halla-ahon käräjöinnin tapauksessa ei ole minkäänlaisia ongelmia sananvapauden, johdonmukaisuuden tai loogisuuden kanssa – koska he ovat sitä mieltä että rasismin ja pedofilian kitkennässä kaikki keinot ovat sallittuja. En edes halua miettiä, miten monta keskustelua olen käynyt henkilöiden kanssa, joiden teesi on ”homojen parisuhteen rekisteröinti / perheen sisäinen adoptio on mielestäni väärin joten ne pitää kieltää”, eikä tälle näkökannalle esitetään hivenenkään verran järkiperäisiä syitä.

Itse asiassa juuri homo/lesboparien perheensisäisen adoptio on tästä aiheesta erittäin hyvä esimerkki.  Sen vasta-argumentit ovat varsinainen kultakaivos surrealistisen logiikan ja mutu-perustelujen etsijälle. Suuri osa fanaattisista vastustajista ei ihan oikeasti edes tiennyt, mistä päätöksessä oli kyse!  Ei ollut yksi eikä kaksikaan keskustelua, jossa mouhotusta hetken kuunneltua oli pakko kysyä, että ymmärtäähän arvon kriitikko kyseessä olevan perheen sisäisen adoption, eli sellaisen, jossa pariskunnalla on jo lapsi, jonka laillista asemaa pyritään parantamaan esimerkiksi perimisoikeudella – aivan samoin kuin YH-vanhemman uusi puoliso voi adoptoida perheen lapsen.  Lisäksi homo/lesboparien lapset eivät ole mikään uusi juttu, niitä on ollut iät ja ajat ja nyt vain pyritään parantamaan heidän asemaansa.  Tätä seurasi useimmiten hetken hiljaisuus, silmien räpyttely samalla kun saatu tieto hylättiin ja mouhoamisen jatkaminen tilanteesta, johon se aiemmin loppui. Ja tällaisten ihmisten mielipiteille tulisi laittaa äänestyksessä jotain arvoa?

Kyllä minä ainakin tekisin näin!

Mitä enemmän jostain aiheesta tietää, sitä vähemmän absoluuttisia totuuksia siitä alkaa löytää. Arvelisin, että juuri tästä syystä  äärimielipiteiden edustajat eivät koe nykyistä hallitusjärjestelmää toimivaksi. Jos oma ehdokas sattuukin pääsemään eduskuntaan, hänen mielipiteensä kokevat usein yllättävän laimenemisen. Tyyppi selvästi astuu herrojen kerhoon, myy aatteen  ja unohtaa kansan! Vihreät eivät ole hörhöimmille tarpeeksi vihreitä ja Soini hylkäsi propellilakit. Joo-o.

Hyvin todennäköisesti kyseessä on  Siperia opettaa -ilmiö: kun on päästy kannattajapiirin keskustelualueilta ja olohuoneesta oikean päätöksenteon pariin, ongelmakenttä osoittautuukin merkittävästi monimutkaisemmaksi ja monisyisemmäksi kuin oletti, ja niiden aiemmin niin selkeiden totuuksien perusta alkaakin rapautua. Tässä vaiheessa pettynyt äänestäjä toteaa, että ”kyllä minä ainakin”. Tiedättekö, siihen tapaan että ”jos tulisi terroristihyökkäys, kyllä minä ainakin ottaisin niiltä pyssyt pois ja potkaisisin niitä kaikkia kiertopotkulla päähän”, ”jos minä olisin tämän firman pomo, kyllä minä ainakin tekisin niin ja näin nämä asiat” ja ”jos minä olisin eduskunnassa niin laittaisin herrat kuriin!”. Tositilanteessa tulee sitten huomattua, eipä se sitten ikinä ihan niin yksinkertaista olekaan.

Jaa päättäjätkö sitten ovat fiksumpia?

Yritetäänkö tässä nyt sanoa, että tavallinen kansa on tyhmää ja fiilisten vietävissä ja päättäjät sitten fiksuja ja analyyttisiä? Kaukana siitä, ainakin niin pitkään kun eduskuntavaalit ovat suosituimmuus-, ei pätevyyskilpailu. Jos näin on, miksei kansa sitten voisi samalla vaivalla päättää suoraan asioista?

Yksinkertaisesti siksi, että on helpompi opettaa 200 simpanssia soittamaan pianoa kuin 2 000 000.

Eduskunta koostuu rajatusta määrästä ihmisiä, joille maksetaan siitä, että he perehtyvät päätöksentekoon liittyviin asioihin mahdollisimman syvällisesti ja monelta kannalta. On edes teoriassa mahdollista selittää näillä kahdelle sadalle tiettyyn monimutkaiseen seikkaan liittyvät näkökannat ja tutkimukset – oli se sitten uusi kaasuputki, pedofiilisuodin tai maahanmuuttokiintiöt. Elleivät nämä edustajat perehdy kaikkiin olennaisiin näkökantoihin päätöksiä tehdessään, he eivät tee työtään. Tämä ei ole ongelmatonta, josta lisää kirjoituksen lopussa.

Olen tullut siihen tulokseen, että olen itse valinnut kansanedustajia hieman väärin, enkä ole ainoa. Olen etsinyt henkilöitä, joiden ajatukset tietyistä aiheista ovat identtisiä omien ajatusteni kanssa. Sen sijaan minun olisi tullut etsiä ehdokasta, jonka maailmankuva ja arvomaailma kokonaisuutena ovat mahdollisimman samanlaisia. Tällöin voin luottaa siihen,että päätökset myös tulevista asioista ovat linjassa sen kanssa, mitä itse haluan.

Edustuksellinen demokratia pitää kansan tyhmänä?

Kansanedustajilla on – tai pitäisi olla! – työn tuomaa painetta ja motivaatiota perehtyä asioihin, mutta tavallisella kansalla tällaista painetta ei ole. Olen lukenut väitteitä, joiden mukaan tämä on juurikin edustuksellisen demokratian syytä: miksi perehtyä, kun ei voi vaikuttaa? Jos mielipiteillä olisi arvoa, tokihan kaikki sivistäisivät itseään! Tämä kuuluu mielestäni näihin asioihin, jotka kuulostavat paperilla hyvältä, mutta tosimaailman realiteetit eivät yksinkertaisesti tue ajatusta.  Väistämättä mieleen tulee, että taustalla on jonkinlainen akateeminen vauhtisokeus ihmisiltä, jotka eivät ihan ymmärrä, millainen osuus väestöstä on lukenut kirjan viimeksi kansakoulussa.

Minä en ihan näe sitä realistisena, että jos päätetään vaikkapa geenimanipuloidun ruoan käytöstä tai pedofiilisuotimen toteutuksesta, Pentti ja Pirkko 58v opiskelevat biologian peruskurssin genetiikkaan asti tai perehtyvät TCP/IP:n perusteisiin, välityspalvelimiin ja salattuihin p2p-ratkaisuihin. Kansanedustajille asiantuntijat voivat tarjota näistä asioista tietoa, mutta on haihattelua olettaa, että jokaiselle äänestysikäiselle voisi tarjota jokaisesta aiheesta tarpeeksi kattavan tietopaketin – ja ennen kaikkea saada kansalaiset lukemaan ja sisäistämään tämän tiedon ennen päätöstä.

Valittaminen on helppoa ja kieltäminen refleksi

Eduskuntavaalien tuloksen kaatuessa eri suuntaan kuin itse toivoo kuulee usein tuhinaa linjoilla  ”voisipa äänestää vain jotain ehdokasta vastaan”.  Tämä on intuitiivisesti hyvä idea, mutta käytännön kannalta todella katastrofaalinen jokaisen vähemmistössä olevan ja mahdollisesti kiistanalaisen mielipiteen kannalta – etenkin sellaisen, jossa pyritään jollain tavalla muuttamaan yhteiskuntaa avoimempaan suuntaan.

Valittaminen on helppoa. Ihmiset ovat muutosvastarintaisia ja reaktio uuteen asiaan on kieltää se ensin varmuuden vuoksi. Nukkuvien puolue on helppo herättää siten, että he pääsevät  äänestämään jotain muutosta tai sellaista asiaa vastaan, joka on heidän elämässään vieras juttu tai selkeä  hyvä vihollinen. Ei ole vaikea nähdä, mikä potkaisi Perussuomalaiset eduskuntaan edeltävissä vaaleissa: näkemys siitä, että voi antaa äänensä EU:ta ja maahanmuuttajia vastaan, joka on erinomainen tärppi poimia ääniä etenkin sellaiselta kansanosalta, joka etsii helposti hahmotettavaa syyllistä omaan kehnoon asemaansa.

Oletetaan, että kansanäänestyksen kohteena olisi vaikkapa jo mainittu homojen ja lesbojen perheensisäinen adoptio-oikeus. Tälle löytyy todella aktiivinen vastustajakunta, jonka voi perustellusti olettaa tulvivan uurnille. Suurelle osalle kansasta asia taitaa olla aikalailla yksi lysti. ”Tehkööt mitä tekee, ei kiinnosta minua tällainen mouhotus asiasta kumpaankin suuntaan.”  Nämä henkilöt sallisivat passiivisesti adoption, mutta heitä tuskin olisi uurnilla näkynyt merkittävissä määrin, joten päätöksen puolustaminen olisi jäänyt kohtuullisen pienelle aktivistijoukolle. Mitenkähän olisi käynyt? Sama pätee Itämeren kaasuputkeen: kuinka monella on oikeasti niin paljon intohimoja sitä kohtaan, että käy äänestämässä sen puolesta, verrattuna putken vastustajien määrään? On helpompi lähteä valittamaan kuin lähteä äänestämään asiasta, jota ei vastusta, mutta joka ei ole itselle kovin tärkeä.

Tästä joku voi viisastella, että se on ihmisten oma vika, jos eivät tajua käydä äänestämässä asioiden puolesta. Tässä on kyseessä ”ei mun järjestelmäni ole epäkäytännöllinen, vaan ihmiset on tyhmiä” -lässytys. Järjestelmän tulee tukea sitä, miten ihmiset käyttäytyvät – ei päin vastoin.

Valtaa ilman vastuuta

Suorat kansanäänestykset tarjoavat ihmisille helpon kanavan käydä äänestämässä kaikkea muutosta tai heidän elämälleen vierasta vastaan – vieläpä täysin ilman vastuuta. Kun kaikki äänestävät suoraan jostain asiasta, kukaan ei ole siitä vastuussa. ”Miksi näin tehtiin, mitkä ovat tämän päätöksen perusteet?” ”En tiedä, meillä on vain äänestystulos.”

Tavallisen kansalaisen äänestyksen perusteena voivat olla tutkitut tiedot, mutu, naapurin Kaken kertoma huhu tai avaruusolentojen päähän sädettämä ajatus. Yhteiskunnalliseen mittaluokkaan kuuluvia päätöksiä ei tulisi tehdä ilman vastuuta ja läpinäkyviä perusteluita omien päätösten syistä. Ja kyllä, siinä on hyvin konkreettinen ja itsestäänselvä ero, äänestääkö jotain tiettyä yksittäistä päätöstä, vai äänestääkö tiettyä henkilöä edustamaan itseään. Jälkimmäinen tekee varsinaiset päätökset ja on vastuussa niistä.

Demokratiaa – mutta vain keski-ikäiselle keskiluokalle

Demokratian ikuinen ongelma on se, ettei sitä saa päästää valumaan enemmistön ylivallaksi. Edustuksellisuus toimii tässä iskunvaimentimena, sillä sen avulla myös vähemmistöt saavat äänensä kuulumaan. Mitä suorempaa kansanvallasta tehdään, sitä ongelmallisemmaksi tilanne menee kaikkien niiden kannalta, jotka eivät noudata keski-ikäisen (alemman) keskiluokan arvomaailmaa. Tämä tietysti lämmittää niitä, jotka ajavat kyseisen ihmisryhmän asiaa. Nähdäkseni aika harva edes etäisesti vakavasti otettava radikaali vaatii nykyisin suoraa kansanvaltaa.

Jos äänestetään luonnonsuojelusta, joka näennäisesti rajoittaa tämän ihmisryhmän elämää pakottamalla ostamaan erilaisia hehkulamppuja tai lajittelemaan typerästi roskat eri koreihin, se on helppo huutaa nurin kun kaikki viherpiiperöinti on hörhöilyä. Jos äänestetään seksuaalivähemmistöjen oikeuksista, ne on helppo huutaa nurin kun homot on yök ja luonnottomia. Lopputulos on se, että mitä enemmän suoraa valtaa kansalla on, sitä tehokkaammin tulee jarrua kaikenlaiselle yhteiskunnalliselle kehitykselle ja sitä ahtaammalla ovat kaikki, jotka poikkeavat tästä keski-ikäisestä ja keskiluokkaisesta muotista.

Moraalisesti, eettisesti ja käytännällisesti on perusteltua sanoa, että paras yhteiskunnallinen tilanne on silloin, kun kaikki pystyvät elämään ja toteuttamaan itseään mahdollisimman vapaasti niissä rajoissa, kun eivät aiheuta todistettavasti konkreettista haittaa muille. Tällaiseen yhteiskuntaan ei sovi se, että enemmistölle annetaan valta määrätä koko yhteiskuntaa elämään täysin heidän arvomaailmansa mukaisesti myös sellaisissa asioissa, joissa logiikka, moraali tai tutkittu tieto eivät tätä arvomaailmaa tue.

Edustuksellisuuden ongelmat

Olen huomannut, että pidän suomalaisesta politiikasta juuri siksi, että se on oikeastaan aika tylsää. Mitään ei tapahdu kovin nopeasti ja  konsensuspolitiikassa hätiköityjä korjausliikkeitä on hankalampi tehdä. Huono puoli tässä on, että muutoksen saaminen aikaiseksi on vaivalloista ja jos laiva on suunnattu kohti karikkoa, sitä on hankala lähteä kääntämään. Hyvä puoli on se, etteivät kiihkoilijat saa helposti valtaa, eivätkä suhtettoman suuria vaikutusmahdollisuuksia.

Ihan perusteltua on tietty kysyä, onko muutoksen tahti liiankin verkkainen? Missä on tasapaino sen välillä, että pyöritään tuuliviirinä jokaisen poliittisen aatevirtauksen tahtiin tai toisaalta jämähdetään joustamattomalle törmäyskurssille jota ei kriisiyttämättä saada korjattua.

Eräs hyvin merkittävä edustuksellisuuden ongelma on puoluekuri.  Se tappoi minun äänestysintoni kokonaan pitkäksi aikaa, sillä mitä järkeä on etsiä hyvää ehdokasta, jos hänen on pakko äänestää sen mukaan, mitä keskuskomitea määrää? Tällä hetkellä ongelmallista on myös se, että asiantuntijoita ei tietyissä päätöksissä kuulla, tai jos kuullaankin, heidän ehdotuksiaan ei noudateta.  Tämän aihepiirin pahimpia syöpiä on lobbaus, joka näkyi merkittävän kipeästi esimerkiksi Lex Karpela -tapauksessa.

Läpinäkyvyyttä päätöksiin ja perusteluihin

Kansanedustajien päätöksen tueksi tarjotun tiedon määrään ja laatuun tarvitaan kipeästi lisää kontrollia ja läpinäkyvyyttä äänestäjien suuntaan. Asiantuntijapaneeli ei saa koostua pelkistä lobbareista, minkä lisäksi riippumattomille asiantuntijoille tulee antaa enemmän painoarvoa kuin niille elinkeinoelämän edustajille, joilla on oma lehmä ojassa. Jos suoraa vaikutusvaltaa haluttaisiin jossain lisätä, oikea kohta olisi puuttua siihen, mitä tietoa eduskunnalle päätösten tueksi tarjotaan ja mitä velvollisuuksia heillä on noudattaa esim. perustuslakivaliokunnan kantoja.

Toinen parannus koskee oikeastaan kansanedustajien itsensä toimintaa ja sen läpinäkyvyyttä. Jos kansanedustaja päättää tietyssä asiassa toisin kuin äänestäjien pääjoukko olettaisi, hän on velvollinen selittämään päätöksensä taustat ilman, että median tarvitsee nyhtää niitä hänestä irti. Lisäksi ajatus siitä, että kansanedustajien kausien määrä rajoitettaisiin kahteen, olisi tutkimisen arvoinen. Toisaalta tällä menetettäisiin kokeneiden kansanedustajien panos, mutta toisaalta kenties purettaisiin hyväveli-rakenteita ja tuotaisiin kansan mielipiteitä nopeammin politiikanteon lauteille.

Kansanvallan eri tasot

Tässä kirjoituksessa käsittelin toki aivan suoraa kansanvaltaa ja sen ongelmia, ja olen hyvin tietoinen erilaisista teorettisista ja käytössäkin olevista edustuksellisuutta tukevista suoran kansanvallan malleista. Joissain tapauksissa ne voivat toimiakin, mutta asian ydin on se, että minä en näe syytä korjata nykyistä valtiotason hallintojärjestelmää enemmän kansanvallan suuntaan. Muutoksessa piilevät riskit vähemmistöä edustaville mielipiteille tuntuvat suurilta ja sen hyödyt jäävät vähintäänkin epäselviksi. Tunne siitä, että pääsee vaikuttamaan, kuulostaa riskeihin nähden pieneltä edulta.

Minä en vastusta periaatteesta neuvoa-antavia kansanäänestyksiä niin merkittävistä valtiomittaluokan aiheista kuin vaikkapa Euroopan Unioniin tai Natoon liittyminen.  Mielestäni on kuitenkin erittäin tärkeää, että nämä ovat nimen omaan neuvoa-antavia äänestyksiä, joita ei ropise eteen joka vuosi ja jokaisesta pienestäkin aiheesta.

Eduskunnalla tulee olla mahdollisuus käyttää veto-oikeutta kansanäänestyksiin, mutta ne ovat toki äärimmäisen hyvä tapa luodata kansakunnan tilaa. Siinä vaiheessa, jos 70-80 prosenttia kansasta vastustaa jotain päätöstä jota eduskunta puoltaa, on ehkä aika perehtyä hieman tarkemmin siihen, mitä kansalaiskeskustelussa aiheen tiimoilta tapahtuu.

Muutosvastarintaa kansanvaltaa vastaan?

Voi tietenkin olla, että olen liian negatiivinen. Voi tietenkin olla, että ihmiset säntäisivät puolustamaan omaa ajatusmaailmaansa rikkovia asioita ihan vain siksi, että niiden voi katsoa olevan moraalisesti oikein tai tutkimustuloksin ja loogisesti perusteltavia. Voi olla, että paikallistason äänestyksissä ihmiset yhtäkkiä ymmärtävät, että jonnekin se narkomaanien tukikeskus tai ydinjätteen säilytyspaikka pitää laittaa ja hyväksyvät, että jos nyt tämän kerran meidän takapihallemme. Voi olla, että olen vain muutosvastarintainen ja olen jotenkin onnistunut ohittamaan kaikki todisteet suoran kansanvallan toimivuudesta.

Ennen kuin joku esittää ongelman, joka on ihan oikeasti niin vakava että riski kannattaa ja johon ainoa korjaus on kansanvallan lisääminen, en kuitenkaan näe syytä lähteä riskeeraamaan nykyisellään tarpeeksi hyvin toimivaa järjestelmää. Ellei ole rikki, ei heitetä menemään. Korjata ja tuunata kyllä pitää!


Aihetta sivuten:

Eläkeiän korotus ja demokratian rappio – Mediaseuraaja

Kansanäänestys, kuntaliitos ja omatunto… – Mikko Kokko

Kansanvalta, joko se tuli? – Tepon kaupunkiblogi

Advertisements

21 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. anonyymi said, on 03/09/2009 at 15:30

    Listastasi unohtui:
    4. Pärstäkerroinäänestäjät kampittavat asiaäänestäjät aina vähintään suhteella n:1.

    Elleivät nämä edustajat perehdy kaikkiin olennaisiin näkökantoihin päätöksiä tehdessään, he eivät tee työtään.
    Minun seurantani mukaan edustajista noin 100% ei tässä mielessä tee työtään. Tämä myös luonnollisesti lisää virkamiesten valtaa ja rakenteellista korruptiota.

  2. TR said, on 03/09/2009 at 16:00

    Nautittavan napakkaa luettavaa. Kerropa jos itse lähdet ehdolle johonkin vaaleihin.

  3. Matti said, on 03/09/2009 at 18:16

    ”Moraalisesti, eettisesti ja käytännällisesti on perusteltua sanoa, että paras yhteiskunnallinen tilanne on silloin, kun kaikki pystyvät elämään ja toteuttamaan itseään mahdollisimman vapaasti niissä rajoissa, kun eivät aiheuta todistettavasti konkreettista haittaa muille.”

    Nyky-Suomihan on kaukana ihanteestasi. Melkein kaikkia elämän osa-alueita rajoitetaan. Esimerkiksi insesti ja huumeet ovat kiellettyjä, vaikka niistä ei ole haittaa muille. Taloudellista vapautta rajoitetaan mm. korkealla verotuksella. Huoran ammattiakaan ei saa harjoittaa vapaasti.

  4. Myytinmurtaja said, on 03/09/2009 at 23:18

    Masinoija:
    ”Keskimääräisellä kansalaisella ei siis ole useimmiten tarpeellista taustatietoa päätöksen tekemiseen, eikä aina sen arvioimiseen, mikä tieto on luotettavaa. Tarkoittaako tämä sitä, että ihmiset ovat tyhmiä? Ei, tämä tarkoittaa sitä itsestäänselvyyttä, etteivät kaikki voi tietää kaikkea kaikesta.”

    Hear, hear. Huomaan itse tämän tietämättömyyteni aina vaalivuosina, kun arvon vaalikoneitten kanssa:

    ”Pitäisikö vanhemmuuden kustannukset jakaa molempien vanhempien työnantajien kesken?” Totta munassa! ”Pitäisikö jokaiselle nettisivulle panna punainen nappi, jotta nettiroistot saataisiin satimeen?” Älkää nyt pelleilkö. ”Pitäisikö Ylä-Rymättylän Hankintatoimen viheralueen tonttikaavoitus muuttaa TAOS-perusteisesta kustannustoimiperusteiseksi?” Öh, mitä? Niin monia asioita, joihin asiantuntemukseni ei riitä alkuunkaan.

    Tuon kansanedustajan mahdollisimman samanlainen arvomaailma onkin muuten hyvä ohjenuora!

  5. masinoija said, on 11/09/2009 at 16:08

    ”Nyky-Suomihan on kaukana ihanteestasi. Melkein kaikkia elämän osa-alueita rajoitetaan. Esimerkiksi insesti ja huumeet ovat kiellettyjä, vaikka niistä ei ole haittaa muille. Taloudellista vapautta rajoitetaan mm. korkealla verotuksella. Huoran ammattiakaan ei saa harjoittaa vapaasti.”

    Niin on, mutta maailmanlaajuisesti Suomi ja muut Pohjoismaat ovat kuitenkin miellyttävän korkealla tällä skaalalla. Kannattaa myös muistaa myös sellainen asia, että vain aika yksinkertaiset tai yksinkertaisuutta kaipaavat ihmiset ajattelevat absoluuteilla. Yleensä maailma on juuri sitä epämukavaa harmaansävyä, josta ei meinaa saada otetta. Vain todellisuudesta täysin vieraantunut torspo ajaa sitä, että kuka tahansa saisi tehdä mitä tahansa.

    Antamistasi esimerkeistä on aika helppoa huomata, että toiset asiat ovat aika paljon helpommin havaittavissa ihan vain periaatteesta ja fiilispohjalla kielletyiksi kuin toiset. Sanotaan nyt vaikkapa prostituutio, johon liittyvät rajoitukset ovat olennaisessa osassa aiheuttamassa niitä ongelmia, joista sitä syytetään. Jep, hyvä idea – ajetaan prostituutiotakin enemmän ja enemmän maan alle, näin se varmaan pysyy pois järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan piiristä!

    Joka tapauksessa yhteiskunnassa kaikki joutuvat väistämättä tekemään kompromisseja, eikä kukaan voi toteuttaa itseään täydellisesti. Jokaisella on vastuu myös yhteiskunnan ylläpidosta esimerkiksi verojen muodossa ja niistä kitiseminen on mielestäni turhaa kiukuttelua. Olennainen asia onkin pyrkiä siihen ihannetilaan, että mahdollisimman moni pystyy elämään elämänsä mahdollisimman onnellisena sekä sellaisella tavalla, jolla he itse haluavat.

  6. Anonyymi said, on 11/09/2009 at 21:58

    http://keronen.blogspot.com/2009/09/suora-demokratia-valistuneiden.html

    Kummallakin teistä on pohdittuja näkemyksiä suorasta kansanvallasta / suorasta demokratiasta, ja mitä ilmeisimmin kykyä ajatella. Jos ehditte, tahdotte, jaksatte, viitsitte, ja pidätte sitä aiheellisena, keskustelkaa keskenänne, perehtykää ja ottakaa tarkemmin kantaa toistenne argumentteihin, ja katsokaa, syntyykö keskustelusta mitään uutta. Me muut otamme opiksi. :-)

  7. Matti said, on 15/09/2009 at 00:48

    ”Vain todellisuudesta täysin vieraantunut torspo ajaa sitä, että kuka tahansa saisi tehdä mitä tahansa.”

    Ei kukaan ole tuollaista sanonutkaan. Mutta jos kannattamaasi yksilönvapausperiaatetta pidetään edes epämääräisesti suuntaa antavana, niin kyllä sen pitäisi silloinkin johtaa moniin nyky-yhteiskunnan kannalta radikaaleihin muutoksiin.

    ”Jokaisella on vastuu myös yhteiskunnan ylläpidosta esimerkiksi verojen muodossa ja niistä kitiseminen on mielestäni turhaa kiukuttelua.”

    Millä perusteella juuri taloudellinen vapaus määritellään niin merkityksettömäksi arvoksi, että sen puutteesta kitiseminen on turhaa kiukuttelua? Ja miksi yhteiskuntaa pitäisi ”ylläpitää” nimenomaan korkean verotuksen avulla?

  8. masinoija said, on 15/09/2009 at 16:44

    Matti:

    Lähdetään ensinnäkin siitä, että minua ei kiinnosta miettiä hetkeäkään sitä, millainen yhteiskunta olisi sitten kun se olisi aivan täydellinen. Siihen hommaan riittää ensimmäisen vuoden yhteiskuntatieteiden opiskelijoita ihan tarpeeksi myös Suomessa. Täydellinen on hyvän pahin vihollinen ja käytännön tasolla muutoksissa tulee edetä askel kerrallaan. Nähdäkseni pyrkimys eettisesti ja moraalisesti kestävässä yhteiskunnassa on puskea henkilökohtaisen vapauden ja elintason mediaani niin korkealle kuin mahdollista, eli tarjota yhteiskunta jossa niin moni henkilö pystyy elämään ja toteuttamaan itseään mahdollisimman vapaasti. Täydellisyyteen ei koskaan päästä. Tämä on realistinen tavoite, kaiken salliminen on haihattelua.

    Noista esimerkeistäsi: mitä insestiin tulee, siitä keskustelin täällä. Terminä taas ”huumeet” on täysin käyttökelvoton, koska se tarkoittaa mitä tahansa kahvista PCP:hen. Mielestäni mietojen huumeiden vapauttamisesta voitaisiin nykytiedolla jo perustellusti keskustella, sillä hamppuratsioiden tekeminen on tuulimyllyjä vastaan taistelemista ja turhaa ihmisten elämän pilaamista. Siitä en ole itse ollenkaan vakuuttunut, olisiko kovempien huumeiden vapauttamisesta ympäröivälle yhteiskunnalle enemmän haittaa kuin hyötyä.

    Kuulostaa aika järeältä vaatia vaikkapa aikuisten välisen insestin tai mietojen huumeiden laillistamista, mutta samalla voi miettiä, mitkä sellaiset asiat ovat nyt aivan arkipäiväisiä, jotka 100-150 vuotta sitten olivat voimakkaita tabuja.

    Mitä taloudellisen edun rajoittamattomaan tavoitteluun ja laissez-faire-kapitalismiin tulee, sen hedelmiä voi käydä ihailemassa esimerkiksi nykyisellä Venäjällä. Tuloerojen aiheuttamiin ongelmiin voi puolestaan tutustua esimerkiksi Etelä- ja Väli-Amerikan maissa. Yhteiskunnalliselta kannalta resurssien holtittoman kahmimisen salliminen ja siitä seuraavan rikkaiden ja köyhien välisen kuilun luomisen on helppo nähdä olevan yhteiskunnallisesti tuhoisaa. Tuloerojen tasoittaminen kiukuttaa varmasti niitä lapsia, jotka haluavat sen isoimman kakun, mutta elämä on kovaa – niin kauan kuin haluaa elää muiden ihmisten kanssa samassa talossa, joutuu jakamaan resurssejaan.

    Puhtainta idiotismia on mielestäni periaatteellinen kiukuttelu siitä, ettei omista verovaroista saisi laittaa penniäkään kenenkään muun auttamiseen. Nämä samat kääkättäjät maksavat kuitenkin ilmeisen mielellään moninkertaisen määrän rikollisuudesta aiheutuvia kuluja ja vankeinhoitokustannuksia sen sijaan, että tarjoavaisit sosiaaliturvaan osallistumalla ihmisille tilaisuuden ponnistaa pois huonosta elämäntilanteesta ja kivuta yhteiskunnan tuottavaksi jäseneksi. Tai ehkä he vain haluavat oikein kovasti että jos lakeja kiristetään, rikollisuus katoaa. Mieleeni tulee heittämällä useita esimerkkejä teini-ikäisistä 90-luvun lamaan pudonneista työttömistä, jotka ovat turvaverkon avulla päässeet yli vaikeasta ajasta, elämän syrjään kiinni ja nyt maksaneet takaisin aiheuttamansa kulut moninkertaisesti. Tähän ryhmään kuulun myös itse. Ellei yhteiskunnan tukea olisi ollut, elämä olisi voinut olla hyvin toisenlaista.

    On perusteltua kysyä, onko juuri verotus oikea tapa hoitaa tämä asia. Tähän mennessä se on ainoa keino, joka tuntuu mitenkuten toimivan. Reaganilaista trickle-down-lässytystä on kuunneltu 80-luvulta, mutta mitään näyttöä sen toimivuudesta ei ole. Vaihtoehtoisiakin malleja löytyy, kuten erilaiset osuuskunnat. Suurin ”ongelma” näissä vaihtoehtoisissa toimivaksi osotetuissa malleissa on se, ettei mikään niistä anna yksittäisille ihmisille tilaisuutta kahmia itselleen suhteetonta määrää resursseja, joka verotuksen vastustajien suurin tavoite tuntuu olevan.

  9. Anonyymi said, on 15/09/2009 at 21:21

    Matille (masinoijan hyvän ja vivahteikkaan selvityksen oheen) – taloudellisella ”vapaudella” on taipumus kasaantua. He, joilla sitä jo on, saavat vähällä vaivalla sitä lisää, heille, joilla ei mitään vapautta ole, jää se, mitä heillä on. *Kenen* vapaudesta siis olet kiinnostunut? Nykyverotus tietysti on sikäli syvältä, että keskiluokkaa verotetaan enemmän kuin rikkaimpia, joten vaurauden jatkuvaan keskittymistrendiin ei juuri puututa, mutta tämä on eri keskustelun aihe.

    Väistämättömänä seurauksena ahneudesta (ei niinkään suoraan rikkaiden rikastumisesta, vaan siihen toisessa päässä skaalaa käytännössä välttämättömästi liittyvästä osattomuuden lisääntymisestä) on yhteiskunnan vakauden heikkeneminen, ja siten yhteiskunnan tulevaisuuden vaarantuminen. Esimerkkejähän yllä jo olikin. Talouden mekanismeihin sisään rakennettu ahneus toisin sanoen aiheuttaa ”todistettavasti konkreettista haittaa muille”, ja sille on täysin oikeutettua asettaa haittavero. Muille aiheutettavan haitan minimoinnin periaatetta noudattavaan yhteiskuntaan ei näet oikein istu sekään, että taloudellisesti vaikutusvaltaisimmalle *vähemmistölle* annetaan taloudellinen valta käytännössä ”määrätä koko yhteiskuntaa elämään täysin heidän arvomaailmansa mukaisesti myös sellaisissa asioissa, joissa logiikka, moraali tai tutkittu tieto eivät tätä arvomaailmaa tue”.

    Ei tämä lopulta kovin monimutkaista ole, kunhan asiaa vain viitsii tästäkin kulmasta tarkastella.

  10. Matti said, on 18/09/2009 at 08:41

    ”Lähdetään ensinnäkin siitä, että minua ei kiinnosta miettiä hetkeäkään sitä, millainen yhteiskunta olisi sitten kun se olisi aivan täydellinen.”

    Jos on mahdollista ottaa pieni askel täydellisyyden suuntaan – ei siis pitkää harppausta suoraan utopiaan – se kannattaa ottaa.

    ”Mitä taloudellisen edun rajoittamattomaan tavoitteluun ja laissez-faire-kapitalismiin tulee, sen hedelmiä voi käydä ihailemassa esimerkiksi nykyisellä Venäjällä. Tuloerojen aiheuttamiin ongelmiin voi puolestaan tutustua esimerkiksi Etelä- ja Väli-Amerikan maissa.”

    Etkö sinäkin ajattele tässä nyt hieman mustavalkoisesti? Nykyisen, raskaan hyvinvointivaltion ja puhtaan laissez-fairen välille jää aika paljon tilaa. Verotuksen laskeminen ja taloudellisen vapauden huomattavakaan lisääminen ei tarkoita, että luovutaan tuloerojen tasaamisesta ja sosiaalisten ongelmien korjaamisesta julkisen vallan avulla.

    ”Puhtainta idiotismia on mielestäni periaatteellinen kiukuttelu siitä, ettei omista verovaroista saisi laittaa penniäkään kenenkään muun auttamiseen.”

    Taas tämä sama mustavalkoisuus.

  11. Matti said, on 18/09/2009 at 09:01

    ”Talouden mekanismeihin sisään rakennettu ahneus toisin sanoen aiheuttaa “todistettavasti konkreettista haittaa muille”, ja sille on täysin oikeutettua asettaa haittavero.”

    Taloudellisen käyttäytymisen aiheuttamia haittoja voidaan käsitellä täsmällisemmilläkin työkaluilla. Todisteeksi konkreettisesta haitasta ei riitä pelkkä vasemmistolaisen ideologian sävyttämä mutu.

  12. masinoija said, on 18/09/2009 at 10:11

    ”Nykyisen, raskaan hyvinvointivaltion ja puhtaan laissez-fairen välille jää aika paljon tilaa. Verotuksen laskeminen ja taloudellisen vapauden huomattavakaan lisääminen ei tarkoita, että luovutaan tuloerojen tasaamisesta ja sosiaalisten ongelmien korjaamisesta julkisen vallan avulla.”

    Mielipiteeni näistä asioista eivät ole mustavalkoisia, mutta niitä tulee helposti kärjistettyä siksi, että yleensä aiheesta käynnistyy keskustelu äärimielipiteiden edustajan kanssa. Toistaiseksi en ole itse törmännyt esimerkkiin siitä, miten taloudellisen vapauden edistäminen olisi tosiasiassa johtanut mihinkään muuhun kuin siihen, että pieni vähemmistö lähtee rikastumaan muiden yhteiskuntaryhmien kustannuksella ja saa suhteettoman paljon vaikutusvaltaa. Kuten anonyymi tuossa totesi, tämä vaikutusvalta myös tuppaa eskaloitumaan helposti.

    ””Puhtainta idiotismia on mielestäni periaatteellinen kiukuttelu siitä, ettei omista verovaroista saisi laittaa penniäkään kenenkään muun auttamiseen.”

    Taas tämä sama mustavalkoisuus.”

    Tuo asenne tulee vastaan yllättävän usein ihan järkevältä vaikuttavienkin ihmisten suista. Sosiaaliturva on hyvä juttu ikään kuin abstraktisti, mutta esimerkiksi päihdeongelmaisia ei tarvitse auttaa koska ongelma on heidän itsensä, työttömistä suurin osa on sosiaalipummeja jotka vain viihtyvät ja bilettävät muiden kustannuksella, jne. Puhtaimmillaan tämä suhteellisuudentajun puuttuminen tulee esille kansalaispalkasta keskusteltaessa. On aivan sama, että tilanne muuttuisi nykyisestä käytännössä vain siten, että byrokratia kevenisi eikä ihmisten tarvitsisi juosta hattu kourassa virastosta toiseen – MINUN rahoistani ei saa antaa ILMAISTA rahaa kenellekään.

    Oli miten oli, pakollinen disclaimer: en tietenkään väitä tietäväni kaikkea tästäkään asiasta, enkä ole mitenkään periaatteen tasolla naimisissa nykyisen mallin kanssa. Päin vastoin, kaikenlaiset vaihtoehtoiset mallit ja esimerkit ovat kiinnostavia. Talouspoliittisesti sanoisin olevani niin oikealla kuin voi, että on vielä vasemmalla – joskin minua ärsyttää ajatella asiaa oikeisto-vasemmisto-akselilla. Se tuo mukanaan liikaa painolastia.

    Toistaiseksi todistamisen taakka on nähdäkseni taloudellisen vapauden kannattajilla. Verotukseen perustuva malli on pitänyt yhteiskunnan pyörimässä suhteellisen hyvin ja ehkäissyt Suomessa holtitonta tuloerojen kasvua ja köyhyyden aiheuttamia ongelmia. Maailmalla taloudelliseen vapauteen tähtäävistä malleista en ole vastaavia esimerkkejä löytänyt. Erilaiset trickle-down-mallit eivät ole aiheuttaneet niitä hyötyjä, joita niiltä luvattiin – haittoja kylläkin.

    Vastaesimerkit ovat tervetulleita.

  13. Ninny said, on 18/09/2009 at 11:33

    ”Antamistasi esimerkeistä on aika helppoa huomata, että toiset asiat ovat aika paljon helpommin havaittavissa ihan vain periaatteesta ja fiilispohjalla kielletyiksi kuin toiset. Sanotaan nyt vaikkapa prostituutio, johon liittyvät rajoitukset ovat olennaisessa osassa aiheuttamassa niitä ongelmia, joista sitä syytetään. Jep, hyvä idea – ajetaan prostituutiotakin enemmän ja enemmän maan alle, näin se varmaan pysyy pois järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan piiristä!”

    Eli prostituution on joka tapauksessa oltava olemassa, joten sama sitten tulla tekemään sitä julkisesti? Joillakin on oltava perustavanlaatuinen oikeus maksaa siitä että saa harrastaa seksiä vastentahtoisen kumppanin kanssa? Ja toisilla velvollisuus tämä palvelu tuottaa? Jos tätä palvelua niin vapaaehtoisesti tuottaa, niin miksi siitä pitäisi saada maksu, joka on huomattavasti korkeampi kuin muissa palveluissa? Eikö riitä sama taksa kuin vaikka kampaajalla tai urheiluhierojalla?

    Tässä kohtaa eräs isorintainen valtakunnan virallinen huoraamispuolustajatutkija varmaan taas älähtäisi kuinka itsensä myyminen on niin hohdokasta että. Jos näin on, niin miksei sitten myy itseään eikä sinnittelisi onnettomalla liksalla tutkijana? Ja miksi nämä prostituution iloisimmat puolustajat tuppaavat aina edustavan sitä osto- eikä myyntipuolta?

    Yksi eräällä rajatulla keskustelupalstalla kirjottava ihminen kertoi aiemmin myyneensä itseään siksi, että klassisten lapsuuden hyväksikäyttökokemusten takia hän katsoi, ettei hänellä ole oikeutta sanoa ei hänen ruumiiseensa kajoajille eikä siitä ole mitään hyötyä, joten miksi edes yrittää. Joten jos joku asiakas vaati häntä tekemään jotain mitä hän ei halunnut tehdä, hänen reaktionsa oli alkaa voimattomuuttaan itkeä. Ainakin tämän ihmisen kohdalla ei voi todellakaan puhua vakaasta tahdosta ja vapaaehtoisuudesta. I know, yksittäinen esimerkki ei tee sääntöä, mutta miettikää nyt hei: miten tasapainoinen on ihminen, joka antaa raiskata itseään rahaa vastaan? Itsetuhoisuutta much? Ja prostituoitujen huumeiden käyttö on varmaan vaan kivaa vapaa-ajan rentoutumista?

    Samalla logiikalla saadaan murhaajat parhaiten kiinni siten, että tehdään murhaamisesta laillista. Ainakaan sitten eivät häivy maan alle ja toimi salaisesti kaikenmaailman rikollisliigojen ohjaamana.. ai niin mutta miksi sitten pitäisikään, kun se ei olisi laitonta? Eikä kukaan ajaisi enää ylinopeutta kun poistetaan nopeusrajoitukset! Ja taskuvarkaiden ei enää tarvitsisi varastaa salaa vaan voisivat tulla reilusti päivänvaloon! Joo, tässä mun käsilaukku, ottakaa! ;-)

  14. masinoija said, on 18/09/2009 at 12:51

    Ninny:

    Taidanpa lohkaista vastaukseni erilliseksi blogaukseksi, tästä asiasta kun on pitänyt kirjoittaa.

  15. Anonyymi said, on 18/09/2009 at 17:03

    Matti, aloita mutu-tuntumasta eroonpääsy vaikka täältä:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Wealth_condensation
    http://en.wikipedia.org/wiki/Economic_inequality#Effects_of_inequality (katso esim. alaotsikko Economic Growth)

    Mausteeksi vaikka tämä:
    http://en.wikipedia.org/wiki/Socialism_for_the_rich_and_capitalism_for_the_poor

    Eivät nämä asiat mustavalkoisia ole, se on ihan selvää, mutta kuten masinoija, myös minä kaipaisin tämänkaltaisissa keskusteluissa jotain muutakin kuin oletetulla ideologialla lyömistä ja abstraktia verot alas -retoriikkaa. Jonkinlaista tosiasioiden tunnustamista ja pientä konkretiaa nyt esimerkiksi.

    Kun esimerkiksi toteat, ettei ”tuloerojen tasaamisesta ja sosiaalisten ongelmien korjaamisesta julkisen vallan avulla” sentään luopua tarvitse, niin mitäpä noin periaatteessa ajattelet vaikkapa masinoijan mainitsemasta (jonkin tasoisesta) perustulosta/kansalaispalkasta, esim. sosiaalisten ongelmien korjaamisen ja/tai työntekoon kannustavuuden näkökulmasta, tai muuten? Minkälainen on sinun ideasi ”kevyestä” hyvinvointivaltiosta?

  16. chuck_the_plant said, on 21/04/2011 at 10:13

    Puoluekuri on olemassa juuri siksi, ettei kukaan muuten saisi mitään päätöksiä läpi, koska uusien asioiden vastustajia löytyy aina enemmän kuin kannattajia.

  17. Anna said, on 10/07/2011 at 12:02

    Kirjoitat hyvää tekstiä. Olen pahoillani, jos olet vastannut jo tähän kysymykseen, mutta ihan mielenkiinnosta kysyn: Onko tämänhetkinen demokratia mielestäsi siis toimivin yhteiskuntajärjestelmä, jos sellaista voi edes olla? Omasta mielestäni edustuksellinen demokratia on ehkä ns. huonoista vaihtoehdoista paras tapa hoitaa asioita. Suorasta demokratiasta olen kanssasi täysin samaa mieltä, ei missään nimessä.

  18. Pete said, on 17/09/2011 at 18:59

    Ninny: ”Samalla logiikalla saadaan murhaajat parhaiten kiinni siten, että tehdään murhaamisesta laillista. Ainakaan sitten eivät häivy maan alle ja toimi salaisesti kaikenmaailman rikollisliigojen ohjaamana.. ai niin mutta miksi sitten pitäisikään, kun se ei olisi laitonta? Eikä kukaan ajaisi enää ylinopeutta kun poistetaan nopeusrajoitukset! Ja taskuvarkaiden ei enää tarvitsisi varastaa salaa vaan voisivat tulla reilusti päivänvaloon! Joo, tässä mun käsilaukku, ottakaa! ;-)”

    Murhaamalla puutut toisen itsemääräämisoikeuteen. Nopeusrajoituksen ylittämällä vaarannat toisten terveyden (teoriassa liikennesuunnittelijat ottavat tämän huomioon rajoituksissa). Varastamalla viet toiselta jotain, jonka hankkimiseen tämä on nähnyt aikaa ja vaivaa. Prostituutiossa sen sijaan molemmat (tai kaikki) osapuolet ovat mukana toiminnassa omasta tahdostaan, mikäli toimintaan ei liity ihmiskauppaa tai muuta siihen vertautuvaa rikollisuutta.

  19. O.K. said, on 26/06/2014 at 21:48

    Ensin puhut miten suora kansanvalta on perseestä, mutta sitten yhtäkkiä vaahdotaankin, kun edustajat eivät äänestäkään tasa-arvoisen avioliittolain puolesta.

    Nyt joku johdonmukaisuus hei, eikä muutella mielipiteitä koko ajan. Sehän on opportunismia

  20. Pasi Tenkanen said, on 23/11/2014 at 01:02

    Hyviä kirjoituksia masinoijalla, mutta tämä on jäätävää tuubaa. Kannattaa tutusta vaikka Sveitsin malliin siitä miten suora demokratia on toteuttettu.
    Itse kirjoituksesta paistaa läpi melkoinen muutosvastarinta, ja ihmisten valveutuneisuuden aliarviointi.

  21. Tommy said, on 21/05/2017 at 05:31

    Hej Maelue,Brnger den ikke hver dag. Den dækker, hvor du lægger den. Jeg rødmer på kinderne, så der lægger jeg den og det virker faktisk. Min hud bliver mere ensartet.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: