Eikö ketään edes hävetä

Huumeiden dekriminalisoinnista hyviä tuloksia

Posted in Huumelainsäädäntö by masinoija on 09/07/2009

Siinä missä Suomessa yleinen linja huumelainsäädännössä tuntuu kiristyvän ja pitkätukkainen chiliharrastajakin saa hieman epäileviä katseita ostaessaan Anttilasta kasvilamppuja ja ruukkuja, maailmalta kuuluu hieman toisenlaisia uutisia. Euroopan pahimpiin kuuluneiden huumeongelmien kanssa paininut Portugali teki vuosituhannen alussa yllättävän vedon ja dekriminalisoi kaikki huumeet, niin miedot kuin vahvatkin. Mikä oli tulos? Maalaisjärkihän nimittäin sanoo, että jos ei tötsöttelystä linnaa rapsahda, huumeiden käyttäminen räjähtää käsiin ja koko maasta tulee huumehörhöturistien paratiisi!

No, ei aivan.

Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Dekriminalisoinnin myötä huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon.

Lähde: Yle

Lisäksi huumeiden käyttömäärät laskivat kautta linjan. Siinä missä Portugalin huumeongelmat olivat 90-luvulla Euroopan pahimmat, kokeilun seurauksena huumeiden käyttömäärät putosivat jopa Suomen lukujen alapuolelle (lähde: Salon).

portugal1

portugal2

portugal3

Mitä on dekriminalisointi?

Huumelainsäädäntöä koskevassa keskustelussa menevät hyvin usein sekaisin käsitteet huumeiden dekriminalisointi ja huumeiden laillistaminen. Niiden välillä on kuitenkin hyvin perustavanlaatuinen ero.

Laillistaminen tarkoittaisi sitä, ettei vaikkapa kaikkien huumeiden valmistaminen, myyminen tai käyttäminen olisi enää millään tavalla kiellettyä tai lain vastaista. Tällaista ei tiettävästi ajeta missään EU-valtiossa, eikä siihen ole perusteltua syytäkään kovien huumeiden kohdalla.

Dekriminalisoinnilla tarkoitetetaan sitä, ettei tietty toiminta – vaikkapa huumeiden käyttäminen & pienen määrän hallussapito tai seksin ostaminen kun siihen ei kuulu paritusta – ole enää rangaistava rikos, joskaan se ei ole täysin avoimesti sallittua. Toiminnasta ei siis seuraa rikosoikeudellista rangaistusta, mutta sitä kuitenkin säännöstellään ja valvotaan, minkä lisäksi puuhasta saattaa rapsahtaa esimerkiksi rikesakko. Portugalin esimerkissä huumeiden käyttäminen ja pienen määrän hallussapito on dekriminalisointu, mutta niiden myyminen ja valmistaminen on edelleen rikollista.

Mitä järkeä on dekriminalisoinnissa?

Mitä järkeä on luoda tällaisia lakiteknisiä limboja, joissa jokin asia on vähän niin kuin kiellettyä, mutta ei sittenkään? Portugalin kokeilu tarjoaa tähän erittäin hyvän vastauksen.

Kun huumeiden käyttäminen on rikollista toimintaa, jokainen huumeita kokeilevakin leimautuu välittömästi rikolliseksi. Psykologisesti ja käytännön tasolla tämä leimautuminen on erittäin merkittävä seikka hoitoon hakeutumisen kannalta. Jokainen voi kuvitella, miten vaikea henkinen askel olisi vaikkapa myöntää itselleen olevansa alkoholisti ja sen jälkeen hakeutua hoitoon. Kuvitelkaapa sitten, että alkoholi olisi laitonta, sen hallussapidosta ja juomisesta tulisi sakkoja ja kiinnijääminen johtaisi siihen, että poliisi ottaa sormen- ja kämmenenjäljet, DNA-näytteen ja kuvan rekisteriin. Kuinka paljon tämä motivoisi alkoholistia hakeutumaan hoitoon? Tällainen hoitoa vaativan rankaiseminen on suunnilleen yhtä fiksua toimintaa kuin olisi sakkojen jakaminen sukupuolitautien poliklinikalla.

Portugalissa on pyritty poistamaan juuri tämä  kynnys avun hakemisessa huumeongelmiin. Putkan sijaan pienen huumemäärän hallussapidosta kiinni jäävä passitetaan psykologista, sosiaalityöntekijästä ja lainopillisesta neuvonantajasta koostuvan paneelin eteen, jonka kanssa kartoitetaan mahdollinen avun tarve. Kokeilun tulokset osoittavat melkoisen kiistattomasti, että tämä lähestymistapa toimii.

Huumeiden dekriminalisointi ja laillistaminen Suomessa

Huumeiden dekriminalisointia ja laillistamista vilautellaan kotimaisessakin politiikassa ajoittain, mutta useimmiten eduskunnan vanhoillisempi siipi sekä julkinen mielipide, joka luottaa maalaisjärkeen tosiseikkojen sijaan, huutaa suunnitelmat nurin. Usein dekriminalisoinnin esteenä käytetään samoja peikkoja, joista mm. Portugalissa peloteltiin: huumeiden käyttäminen muka räjähtää käsiin ja Suomesta tulee huumehörhöjen mekka.

Usein myös kuulee sanottavan, ettei esimerkiksi kannabis kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tämä lausahdus osoittaa lähinnä sen, miten totaalisen pihalla nykypäivästä kyseinen henkilö on. Jokainen, joka tuntee tippaakaan nuorisokulttuuria tietää, että pilvi on tullut Suomeenkin jäädäkseen. Jotain kertoo se, että arviolta ainakin 20 000 kotitaloudessa kasvatetaan hamppua omaan tai kaveripiirin käyttöön.

Tällä hetkellä käytäntö Suomessa on etenkin mietojen huumeiden osalta varsin kirjavaa. On ilmeisesti täysin tuurista kiinni, pääseekö vaikkapa pienen kannabismäärän hallussapidosta varoituksella, vai joutuuko DNA- ja sormenjälkikäsittelyyn, josta voi olla urakehitykselle vakavatkin seuraukset. Sotii melko pahasti oikeustajua vastaan, että vaikkapa parikymppisenä musiikkifestareilla marijuanasätkän kanssa narahtaminen tarkoittaa merkintää, joka on esteenä esimerkiksi tietoturvafirmaan hakemiselle vuosikausia myöhemmin. Kossupullon kippaaminen ja puskaan sammuminen samassa tilanteessa ei välttämättä johda edes rikesakkoon.

Asiallista käsittelyä tarvitaan

Huumeiden dekriminalisointi on seikka, jossa olisi jollekin poliitikolle saumaa näyttää selkärankansa sen sijaan, että mielisteltäisiin sitä oppimattominta, ennakkoluuloisinta ja äänekkäintä kansanryhmää. Portugalin esimerkki osoittaa, että dekriminalisointi toimii huumeongelman sekä siihen liittyvien lieveilmiöiden ehkäisyssä, toisin kuin nykyinen kieltolaki- ja rangaistusmentaliteetti. Vaikka sitä miten paljon ihan hirveästi toivottaisiin, käyttäjien leimaaminen rikollisiksi, ajaminen rikollisiin piireihin ja sen jälkeen rankaiseminen ei paranna huumeongelmaa. Tässä lähestymistavassa tuhlataan poliisien resursseja, minkä lisäksi esim. vankeusrangaistukset tulevat kalliimmaksi kuin asianmukainen hoito. Tämän pitäisi kiinnostaa niitä, jotka ulvovat omien verovarojensa tuhlaamisesta ”huumehörhöjen hyysaamiseen”.

Valitettavasti tässäkin asiassa ne, jotka vähiten tietävät, pitävät suurinta ääntä. Kuten monet muut vastaavat kiistanalaiset ilmiöt, suhtautuminen huumeisiin tuskin muuttuu järkevämmäksi, ennen kuin vanhoillisin sukupolvi katoaa niin päättävistä elimistä kuin julkisesta keskustelusta luonnollisen poistuman kautta. Tosin nyt kun jo YK:kin tukee dekriminalisointia, ehkä Suomikin pääsee aiheessa jossain vaiheessa ajan tasalle.

The data show that, judged by virtually every metric, the Portuguese decriminalization framework has been a resounding success. Within this success lie self-evident lessons that should guide drug policy debates around the world.

– Glenn Greenwald

Lisätietoja Portugalin kokeilusta

Glenn Greenwaldin tutkimusraportti: Drug Decriminalization in Portugal: Lessons for Creating Fair and Successful Drug Policies

The success of drug decriminalization in Portugal

More on the success of drug decriminalization in Portugal

UN Backs Drug Decriminalization In World Drug Report

Kriminaalipolitiikkainstituutin johtaja: Kannabis lailliseksi

Ajatuksia vallasta ja vastuusta – Huumevalistaja kieltäytyy keskustelusta

Mainokset