Eikö ketään edes hävetä

Vaihtoehtohoidot tarjoavat fiilistelyä terveyden kustannuksella

Posted in Uskomuslääkintä by masinoija on 25/08/2009

Viime viikon lopussa Hesari uutisoi, että maailman terveysjärjestö WHO varoittaa luottamasta homeopaattiseen hoitoon tuberkuloosin, malarian, hiv:n ja vastaavien vakavien sairauksien hoidossa. ”Sokeripillerit ja tislattu vesi eivät ole lääkkeitä, uutiset ysiltä!” ajattelin ja klikkasin ajatuksissani aiheesta herännyttä keskustelua, joka on tietysti aina virhe. Sieltä löytyvä kiukkuisen homeopatian puolustelun määrä löi ällikällä. Onko myös Suomessa todella näin paljon hyväuskoisia ihmisiä?

Homeopatian ja luontaislääkinnän ero

– Miten homeopaatti parantaa krapulan?
– Kaataa Itämereen pullollisen kossua ja juo sitten lasillisen merivettä.

Aivan ensimmäisenä on syytä määritellä, mitä homeopatialla tarkoitetaan. Joskus termiä käytetään virheellisesti kaikista vaihtoehtohoidoista, lähtien kristalli– ja enkelihörhöilystä ja päätyen sinänsä päteviin luonnontuotteisiin ja rohdosvalmisteisiin. Homeopatia on kuitenkin yksi tietty uskomuslääkinnän suuntaus, jossa lääkeainetta laimennetaan vedellä tai alkoholilla niin paljon, ettei siitä jää välttämättä ensimmäistäkään molekyyliä jäljelle. Tätä äärimmäisen puhtaaksi tislattua vettä sitten nautitaan sellaisenaan tai osana sokeripillereitä. Homeopaattisten oppien mukaan tähän tisleeseen jää jonkinlaisia taikavoimia, jotka parantavat sairauksia.

Onko teksti hieman asenteellista? Kyllä. Mielestäni homeopatia on pahimmanlaatuista kusetusta, jolla vaarannetaan ihmisten terveys sitä kautta, etteivät he saa pätevää hoitoa. Samaan sarjaan menevät toki kaiken maailman energia- ja kristallihoidot, mutta ne ovat sikäli harmittomampia, että ne eivät teeskentelekään olevansa asiallista lääketiedettä. Homeopatian tapauksessa pseudotieteille tyypillinen monimutkainen terminologia ja näennäisesti pitävät todistelut saavat maallikon helposti pitämään sitä moderniin lääketieteeseen verrattavana pätevänä hoitomenetelmänä.

Erilaisissa rohdosvalmisteissa ja ravintolisissä ei sinänsä ole mitään vikaa, ovathan suurin osa nykyisistä lääkevalmisteista alun perin kasvi- tai eläinkunnan tuotteita. Luontaislääkintä onkin käytännössä modernin lääketieteen raakamuoto. Rohdosvalmisteet sisältävät tismalleen samoja vaikuttavia kemikaaleja kuin tuotetut lääkkeet, useimmiten hieman vähemmän tai tehottomammassa muodossa. Tämän lisäksi näissä lääkkeissä on myös muita kemikaaleja, jotka apteekin pillereistä on karsittu. Tämä muuten tekee ”minä käytän vain luontaistuotteita kun niissä on vähemmän kemikaaleja” -kommenteista aika koomisia. Joillekin potilaille ja tiettyihin vaivoihin rohdosvalmisteet ovat aivan kohdallaan, esimerkiksi itse käytän ajoittain unettomuuteen valerianavalmisteita. Luontaistuotteet ja niihin liittyvä toiminta kannattaakin erottaa selvästä huuhaatouhusta, jossa kuvioihin tulevat mystiset parantavat voimat.

Luulokin parantaa, tai ainakin helpottaa oloa

Vaihtoehtohoitojen puoltajat mainostavat mielellään niiden tehokkuutta, mutta siinä vaiheessa kun niitä aletaan testaamaan, tämä tehokkuus yleensä mystisesti katoaa. Testaaminen ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, vaan se tapahtuu yksinkertaistaen seuraavasti: laitetaan ukkoja riviin, annetaan osalle lääkettä ja osalle ei, minkä jälkeen katsotaan tapahtuuko muutoksia. Jos lääkettä saaneet paranevat tehokkaammin kuin kontrolliryhmänä toimiva lääkitsemätön sakki, aine selvästikin tekee jotain. Tämän pitäisi olla aika reilu tapa määrittää, toimiiko joku hoito vai ei.

On tunnettu tosiseikka, että jo tieto siitä, että saa lääkettä, voi helpottaa joidenkin potilaiden oireita. Näin voi käydä myös silloin, kun potilas saa oikeasti jotain täysin tehotonta ainetta. Tällöin kyseessä on se kuuluisa plasebo-efekti. Tämä on sikäli mielenkiintoista, että homeopatian, kristallihoitojen ja esirukousten ainoa mitattu tehokkuus on samaa luokka kuin plasebo-efektin. Kun potilas luulee saavansa apua, hänen oireensa saattavat lieventyä henkilöstä ja vaivasta riippuen. Itse hoidolla ei siis ole mitään vaikutusta, ainoa todettu teho on plasebo-efektin ansiota.

Plasebo-efektillä on terminä tarpeettoman huono kaiku. Jos modernin lääketieteellisen hoidon ohessa harjoitettu vaihtoehtohoito saa jonkun henkilön olon tuntumaan paremmalta, todella hyvä juttu hänelle! Ongelma on se, jos uskomushoitoja aletaan tarjoamaan julkisella rahoituksella tai jos niillä korvataan kokonaan tutkittu lääketieteellinen hoito. Jälkimmäinen on hyvin konkreettisella tavalla ihmisen hengellä leikkimistä. Mitä rahoitukseen tulee, vaihtoehtohoidot ja niiden mahdollinen plasebo-vaikutus ovat hyvin henkilökohtaisia ja hankalasti määritettäviä. Niin kauan, kun näiden hoitojen tehoa ei pystytä objektiivisesti määrittämään, niiden käyttämisen tulisi olla potilaan oma henkilökohtainen asia myös taloudellisesti.

Anekdootit ja tutkimukset

Usein vaihtoehtohoidoista keskustellessa joku kertoo esimerkin, jossa vaihtoehtolääkkeestä on hänen mielestään ollut hyötyä joko itselleen tai hänen ystävälleen – Hesarin keskustelu ei ole tästä poikkeus. Kun asiaa ajattelee maalaisjärjellä, tällaisten todistelujen luulisi todistavan hoitomuodon tehokkuudesta, mutta näinhän asia ei ole. Kyseessä on yksittäistapaus, joka ei kerro sairauksien ja niiden paranemisen kaltaisesta monimutkaisesta asiasta oikeastaan yhtään mitään.

Jotta lääkkeen tai hoidon tehokkuudesta voisi sanoa mitään, tulosten pitäisi olla yhdenmukaisia ja toistettavissa. Tietyn hoidon pitäisi systemaattisesti parantaa enemmän tietystä vaivasta kärsiviä ihmisiä kuin puhdas sattuma tai plasebo-efekti. Se, että yksi tai kaksi potilasta paranee silloin tällöin hoidon aikana menee sattuman piikkiin. Tästä syystä tuloksia pitää seurata pitkällä aikavälillä ja suurella potilasjoukolla – kuten modernin lääketieteen tapauksessa tehdään.

Asiaa voi havainnollistaa yksinkertaisella ravintolavertauksella. Kun menee tuntemattomaan ravintolaan ensimmäisen kerran ja saa erinomaista ruokaa, mieleen tulee helposti, että tämähän on loistava syöttölä. Entäpä jos keittiön puolella onkin juuri sinä päivänä lomatuuraaja, joka on vakiokokkia huomattavasti parempi duunissaan?

Yksittäisten ihmisten paranemistarinat ovat näitä lomatuuraajan päiviä, jotka eivät kerro ravintolan todellisesta tasosta yhtään mitään. Kun vakikokki seuraavana päivänä palaa, ruoan taso romahtaa, mutta ellei tätä ole itse toteamassa, mielikuva hyvästä ravintolasta jää muistiin. Ennen kuin ravintolan voi leimata hyväksi ruokapaikaksi, sapuskan taso pitää todeta mahdollisimman monella käyntikerralla hyväksi. Jos metaforaa hieman venytetään, ravintolan arvioiminen hyväksi vaatii sen, että myös kaikki muut voivat toistaa hyvän ruokakokemuksen. Voihan olla, että itse sattuu näyttämään tunnetulta ravintolakriitikolta ja saa eteensä aina paikan parhaat pihvit muiden jäystäessä kengänpohjia.

Tiede on vaikeaa, uskominen helppoa

Henkilölle, jolle tieteellinen maailmankuva on vieras, homeopatian kaltainen pseudotiede ja moderni lääketiede voivat hyvinkin olla samalla viivalla. Lääketiede on vaikea ja monimutkainen ala. Lääkkeiden toimintamekanismien ymmärtämiseen vaaditaan vahvat tiedot kemiasta, biologiasta, fysiologiasta ja vaikka mistä. Tavallisen tallaajan pitää vain uskoa, että lääkärin määräämä troppi auttaa hänen vaivaansa.

Tässä piileekin merkittävä syy vaihtoehtoisten hoitojen viehättävyyteen. Kukaan ei halua tuntea oloaan tyhmäksi tai voimattomaksi, vaan hallita ja ymmärtää tilaansa. Ilman asianmukaisia opintoja lääkkeiden toimintamekanismit ovat efektiivisesti uskonasia, eikä lääkäri voi antaa niistä kouluttamattomalle ymmärrettävää selitystä. Lääketiede on kylmää, vaikeaa ja ylhäältä annettua, mutta entäpä vaihtoehdot? Helposti ymmärrettävää fiilistelyä, jotain jännää ja maagista jossa minua kuunnellaan. Lähellä luontoa ja hieman kiellettyäkin, koska niitä niin kovasti yritetään mitätöidä! Mikä parasta, moni uskomushoito on sellaista, jota voi helposti ymmärtää ja itsekin oppia. Parin viikon korvienpainelu- tai kristallinpyörityskurssi työväenopistossa ja avot, kolmas silmä aukeaa ja mystinen, koululääketiedettä tehokkaampi parantamisen taito on hallussa.

Usein vaihtoehtohoitoja perustellaan sillä, että ne ovat olleet olemassa vuosisatoja tai vuosituhansia. Useimmat huuhaahoidot ovat kuitenkin peräisin 1800 luvun kieppeiltä, mutta osa on vanhempaa perua. Minua kiinnostaisi tosin tietää, pitävätkö nämä ihmiset tehokkaana myös tietyissä Afrikan maissa harjoitettua taikuutta, johon tarvitaan lasten ruumiinosia, tai demonien manaamista luudalla hakkaamalla. Näilläkin käytännöillä on ihan kiitettävästi historiaa, joten samalla logiikalla myös ne ovat sitten toimivaa vaihtoehtotiedettä?

Tiede ei ole erehtymätöntä, mutta se korjaa itseään

Tieteen päämäärä on tuottaa tietoa, joka on mahdollisimman tarkkaa ja lähellä totuutta. Tämä ei tarkoita sitä, että tiede olisi erehtymätöntä, päin vastoin: vanhoja teorioita osoitetaan jatkuvasti vääriksi ja epätarkoiksi, minkä jälkeen niitä korjataan. Tieteellisen tutkimuksen tulee olla avointa, sen tulosten kaikkien toistettavissa ja arvioitavissa. Välillä päädytään harhateille, usein poliittisista, uskonnollisista tai taloudellisista syistä, mutta hissun kissun näistä toilailuista luovutaan kun tosimaailma ei tue teorioita vaikka kuinka niin haluttaisiin.

Tiede myös rakentuu olemassa olevan tiedon harteille. Lääketiede lepää tiukasti kemian, fysiikan, biologian ja muiden luonnontieteiden perustalla. Nämä tieteenalat kertovat miten materia rakentuu, miten kemikaalit reagoivat keskenään ja mitä rooleja niillä on elävässä organismissa. Näille reaktioille määritetään lainalaisuuksia ja sääntöjä, joita tarkkennetaan havaitsemalla tosimaailman ilmiöitä. Kaikki liittyy kaikkeen ja eri alat tukevat ja täydentävät toistensa tuloksia.

Vaihtoehtoisilla parannusmenetelmillä tällaista teoriapohjaa ei ole. Puhutaan energioista ja elinvoimasta ja lääkkeiden parantavista ominaisuuksista määrittämättä, mitä ne ovat, mistä ne tulevat ja minkä sääntöjen mukaan ne käyttäytyvät. Mitään kemian, fysiikan ja biologian kaltaista yhteispeliä esim. homeopatialla, kristalliparannuksella ja rukoilulla ei ole. Näitä energioita ei voi myöskään mitenkään havaita tai mitata. Ne ovat täydellisesti irrallaan kaikesta, mitä maailmasta tiedetään, ja kun niitä yritetään systemaattisesti tarkastella, ne vain katoavat. Toisella puolella kenttää on siis tunnettu säännöstö, jonka lainalaisuuksia kuka tahansa voi tutkia – toisella puolella mystinen ja selittämätön fiilis, joka on parhaimmillaan vielä saatu joltain henkiolennolta.

Salaliittoteoriat – toive yksinkertaisesta ratkaisusta monimutkaiseen ongelmaan

Vaihtoehtohoitojen kannattajilta kuuluu usein väitteitä, että suuret lääkefirmat hautaavat uskomuslääkinnän tehokkuutta todistavia tuloksia tai että on olemassa jokin maailmanlaajuinen lääkärien salaliitto, joka sortaa vaihtoehtotutkijoita. Yleensä siinä vaiheessa, kun pakasta joudutaan vetämään salaliittokortti, ollaan hyvin heikoilla jäillä. Ilkeästi sanoen se myös osoittaa, ettei väitteen esittäjä ihan ymmärrä, miten monimutkainen paikka maailma on ja miten asiat toimivat – tai siitä, miten vaikeaa on organisoida akateemikoita sopimaan edes taukohuoneen kahvinkeittovuorot tai olemaan samaa mieltä, minkä värinen taivas on. Vai vielä täydellisesti toimiva kansainvälinen salaliitto, justiinsa juu.

Kyllä, tutkimuksia haudataan poliittisista, taloudellisista ja aatteellisista syistä. Tämä on valitettavaa, mutta tätä tapahtuu. Piilotetuilla tutkimustuloksilla on kuitenkin tapana tulla esille joko asenneilmapiirin muuttumisen tai sen ansiosta, että joku jossain muualla toistaa kokeen. Yksittäisen tutkimuksen hautaaminen on kuitenkin hyvin eri asia kuin se, että onnistuttaisiin jotenkin piilottamaan kokonainen uusi tieteen haara. Ero on sama kuin siinä, valehteletko baarissa sokkotreffipartnerillesi ikäsi vai pystytkö tekeytymään ulkonäköä ja ääntä myöten Sean Conneryksi.

On aivan täysin absurdia ja lapsellista olettaa, että kaikki maailman lääkärit olisivat yhteisessä salaliitossa vaihtoehtohoitoja vastaan. Ajatelkaa nyt, mikä tieteellinen sensaatio se olisi, jos joku pystyisi kiistattomasti todistamaan kristalliparannuksen tai homeopatian todellisen tehon – käytännössä löytämään täysin uusia luonnonlakeja, jotka kumoavat kaiken nykyisen tiedon fyysisestä maailmasta. Kyseinen henkilö olisi välittömästi maailmankuulu tiedemies, päätyisi historiankirjoihin ja elelisi loppuikänsä rikkaana miehenä tai naisena. Yksittäisillä lääkkeillä tienataan miljoonaominaisuuksia, joten entäpä kokonainen terapia-ala? Millä tavoin tämän piilottelu olisi kannattavampaa kuin sen kaupallistaminen?

Jos tällaisia tuloksia olisi, ne olisi jo esitelty. Sen sijaan testit osoittavat kerta toisensa jälkeen, etteivät uskomushoidot yksinkertaisesti toimi. Kirjoitus on seinällä, sopii lukea.

Jännitystä arkeen ja syvyyttä maailmaan

Minä en ole fanaattinen ”tiedeuskovainen”, kaukana siitä. Mielestäni olisi aidosti ihan siistiä, mikäli uskomuslääkintä ja tietyt paranormaalit ilmiöt osoittautuisivat todeksi. Ei kuitenkaan niin siistiä, että alkaisin toivomaan asiaa niin paljon, että objektiivinen suhtautuminen maailmaan katoaa. Nuorempana jaksoin lueskella hyvinkin paljon kaikesta alaan liittyvästä, lähtien kummituksista ja päätyen ufoihin, psyykkisiin voimiin ja tietysti okkultismiin. Sitä mukaa kun ikää sekä tietämystä luonnontieteistä, psykologiasta ja maailman menosta karttui, usko – ja mikä kiinnostavampaa – tarve yliluonnollisuuksiin haihtui samalla tahdilla. Esimerkiksi biologian ja tähtitieteen opiskelu sai näkemään maailman aivan eri silmin ja todella ihmeellisenä paikkana. Tähtien, eksoplaneettojen, solubiologian, mikrobien, planeetan laajuisten sääilmiöiden ja muiden vastaavien rinnalla kummitukset ja kristallivoimat tuntuvat aika hölmöiltä ja ohkaisilta jutuilta – sekä tietysti epätodennäköisiltä.

Tältä pohjalta on helppoa ymmärtää vaihtoehtolääketieteen viehätys. Elämä modernissa ja maallistuneessa maailmassa on henkisesti monin tavoin raskasta. Työ on usein abstraktia puurtamista ja kauppajonon, toimiston ja TV:n ääressä vietetyn illan ympäriltä on usein hankalaa löytää mitään syvempää maagista kokemusta elämästä. Tämä on eräs koukku, johon vaihtoehtohoidot ja uskomukset tarttuvat. Ne tarjoavat lupauksen jostain jännästä, jostain arkitodellisuuden ulkopuolisesta hengellisestä maailmasta. Ne tarjoavat harjoittajilleen voimia, joita muilla ei ole, sekä pientä kapinaa: moderni lääketiede ei näitä hyväksy, mutta ähäkutti, teenpäs kuitenkin.

Tällainen fiilistely muodossa tai toisessa on elämän suola. On kuitenkin valitettavaa, jos sitä tehdään ihmisten terveyden kustannuksella.


Aihetta sivuten:

WHO: Homeopatia ei ole lääke – Paholaisen asianajaja

Kaivatut kiropraktiikkatodisteet julkaistu – Paholaisen asianajaja

hömelöpatiaa – Fun Pastimes for Stupid Children

WHO toteaa: Homeopatia ei ole hoitokeino – Sceptics United

Defending Isagenix: A Case Study in Flawed Thinking – Science-Based Medicine

Advertisements

6 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. Ville said, on 25/08/2009 at 23:38

    Minä tykkään kun James Randi kertoo homeopatiasta:

    http://video.google.com/videoplay?docid=2785985155605802136

  2. Tatu said, on 27/08/2009 at 02:50

    Artikkelisi on aivan oikeasta aiheesta. Joskus en ihmettele sitä että Suomea sanotaan yhdeksi Euroopan amerikkalaistuneimmaksi maaksi. Niin paljon siellä on aivoturtuneita ihmisiä, joiden mielestä homeopatialla olisi oikeasti vaikutusta lume-efektin lisäksi. Asioista ei yritetä ottaa selvää ja tyydytään vaan siihen että ”tuo henkilö vaikuttaa luotettavalta / teksti näyttää viisaalta –> se on faktaa”.

    “minä käytän vain luontaistuotteita kun niissä on vähemmän kemikaaleja” … luontaistuotteissa ei yleensä ole mitään vikaa. Usein uutteiden useat aineet vaikuttavat toisiaan tehostavasti. Mutta tuon argumentin esittävät ihmiset käyttävät niitä aivan väärin perustein. Samaa kastia ovat älyn jättiläiset jotka sanoo: ”En minä suostu syömään niitä geenimuunneltuja ruokia, koska niissä on niitä hirveitä geenejä”.

    Suurimpia ongelmia homeopatian suhteen on se, että vaikka Suomessa on kohtuullisen tiukka lainsäädäntö lääkkeellisten väittämien suhteen, on homeopatian mainonnan valvonta ylivoimainen tehtävä viranomaisille. Resursseja ei vain ole. Täten homeopatian kauppaajat saavat sepustuksensa hyväuskoisten ihmisten luettavaksi. Internet on myös avannut huijareille uuden kanavan, jossa väittämiä on käytännössä mahdoton kontrolloida.

  3. Mesoteliooma said, on 22/11/2010 at 02:56

    hmmh… Hyvä artikkeli!

  4. Niina S. said, on 04/03/2013 at 10:57

    Huhhuh, kirjoitin tähän ihan h e m m e t i n pitkän stoorin koska olin provosoitunut alkukappaleista Kommentoin aiemmin toiseen aiheeseen josta sinulla oli hyvää argumentointia (seksuaalineutraali avioliittoaihe):) Kävin vähän lisää tätä läpi. Poistin koko kirjoituksen sitten hitto vie.

    Toivon että nyky koululääketiede tutkisi enemmän juuri näitä vaihtoehtoparannusmenetelmiä ja yhdistelisi rohkeammin niitä, räätälöiden potilaalle hänen omien persoonallisten taipumuksien mukaan tarpeellista hoitoa. Itse en enää syö synteettisiä lääkkeitä, uskon niin paljon mielen voimaan ja luonnollisen ruokavalion & elintapojen muutosvoimaan henkilökohtaisen kokemuksen perusteella. Monet lääkkeet tuppaavat tukkimaan energiajärjestelmää/herkkyyttä tiedostaa asioita. Mitä puhtaampi keho&mieli sitä herkempi aistimaan maailman monimuotoisuutta. Tämä on täysin henkilökohtainen mielipide, mutta usean tuhannen ihmisen toimivaksi havaitsema asia.

    ”Eksyin” tai pikemminkin löysin itseni uudestaan, en uskonut mihinkään vaihtoehtoparantamisiin enkä siihen että näkyvän maailman takana olisi jotain syvempää merkitystä ja koettavaa, kunnes sitten psykedeeleihin tutustumisen jälkeen… Siinä rytäkässä jäi sitten monet mielialarespat ja lääkekoukut pois, tilalle kannabista ja sieniä, joogaa ja meditaatiota, mielenhallinnanharjoituksia, myötätunnon kehittämistä, oman vihantunteen tutkimista ja valaistumisen oivalluksia ja korkealentosta ei-niin-maadottautunutta fantasiaa joka teki elämästä mystisen kokemuksen ja rikkaan värikkään maailman. Huhh, sieltä tultiin kyllä alaskin, mutta selvän kauden jälkeen ei tietoisuuden havaitseminen samoista kokemuksista ole kadonnut, hieman vain samentunut. Kokemalla mystisen ilmiön löysin vertauskuvia metafyysisille ilmiöille & fyysisille muutoksille hermostossa ja koko tietoisuudessa.

    Enkelit ovat arkipäivää, ne tuovat valoa ja kirkkautta ja oivalluksia joka hetkeen, auttavat pääsemään irti negatiivista tunteista ja vihankierteestä, ohjaavat ja opastavat, toteuttavat toivomuksia :)

    Ollen ehkä hullu toisen mielestä toisen mielestä valonlapsi. Tärkeintä on se että itse havaitsee muutoksen ja oppii läsnäolevasta hetkestä jotain arvokasta, jotain itsestään. Ihaninta omalla henkisellä polullani on ollut se että en ollut silti yksin, osa ystävistäni heräsivät samaan aikaan, samoihin ilmiöihin ja tuntemuksiin, pystyimme jakamaan kokemuksia keskenämme, huomaamaan synkronisaatiota tekemistemme ja kohtaamistemme välillä.Luonnonilmiöt ja tunteet kokivat sopusointia ja kauniita ihmeitä. Koin oppimisen ilon, adhd ihmisenä en ollut innostunut lapsena ja nuorena lukemaan tai mietiskelemään filosofisia kulmia maailmasta, minua kiinnosti vain kuvat ja kauniit asiat, piirtäminen maalaaminen. Nyt olen saanut viisauden silmän oppia puhumaan, kirjoittamaan, lukemaan ja ymmärtämään asioita joiden kohdalla olen pitänyt itseäni idioottina ja vajaaälyisenä. Mielestäni kaikki ihmiset ovat oikeutettuja kokemaan näitä oivalluksia ja uudelleenheräämistä omaan sisäiseen viisauteensa!

    Koin parantumisen tunteita suuristakin kivuista (munuaistulehduskivut hälvenivät reiki & enkelikanavointien avulla, ne vaikuttivat suoraan hermostoon kipua lievittävällä tavalla, tästä voisi lääkäri vähän suuttua kun jäi antibiootit ottamatta mutta selvisin tulehduksesta. en kuitenkaan ole ollut tuon jälkeen täysin oma itseni, koin voimanmenetystä ja mielenkiinnon menetystä henkisiin harjoituksiin. Tätä nykyä keskityn enemmän valokuvaamiseen, kirjoittamiseen ja melankolisuuteen. menin ns liian pitkälle henkisessä parantamisessa. Kokemus oli hyvin uuvuttava kuitenkin koko psyykelle, halusin jo kuolla koska olin henkisesti niin väsynyt ylläpitämään tietoisuutta ja olla takertumatta kipuun. Tässä tapauksessa mahdollisesti munuaiseni ovat saattaneet saada jotain vauriota, sitä en tiedä, en jaksa enää liikaa välittää. Ennen parantaminen oli kaikki kaikessa, puhtaus kaikki kaikessa. Nyt haluan vain ymmärtää olemista olemisena. Aloin kaivata aikoja jolloin en ollut tietoinen omien ajatusten seurauksista. Suoraansanoen joskus kiukuttaa kun haluaa olla niin vastuullinen ja täydellinen :)

    Munuaisten elementti on vesi ja vesi ylläpitää elämää, myös seksuaalienergiamme on sitoutunut tuohon elinvoimaan ja ilman elinvoimaa emme voi kokea seksuaalisuutta, joka taas on kytköksissä vahvasti nautintoon, elämään luottamiseen, sosiaalisuuteen, elämänhaluun ja luovuuteen.

    Koin elinvoiman katoavan joka sai minut itkemään että haluan kuolla. Uskon että en katoa mihinkään vaikka ruumiini kuolisi pois. Olin epätasapainossa henkeni ja kehoni kanssa. Halusin irtaantua kehostani ja aloittaa jossain muualla alusta. Irtaannun osittain kehostani, välillä se häiritsee. Olen hyvin herkkä nykyään tuntemaan erilaisia energioita ja tunteita, omia ja muiden. Saatan haluta jopa paeta omasta kehostani kipujen takia. Siksi olen myös ollut ylivarovainen muiden ihmisten suhteen, koska pelkään negatiivisia tunteita, ne voivat tuntua kuin piikin iskulta tai kuristukselta kaulassa. Kaikki ihmiset eivät tiedosta tällaista joten se on sinällään harmi, varsinkin kun ei osaa kertoa toiselle kuinka itse kärsii. Toisaalta nautin ”yksityisyydensuojasta” kun kaikki ihmiset ei osaa lukea ajatuksiani.

    Silti haluan joskus taas vielä kokea olevani parantaja. Katsotaan nyt tämän erilaisen elämänvaiheen läpi. Keskityn sanalliseen ilmaisuun ja valokuvaamiseen, taiteisiin, siinäpä sitten aikaa meneeki aika paljon. Ei malta edes meditaatiossa istua pitkään. Elämä innostaa uusin tavoin. Silti se missä olen, mihin ikinä menenkin, Jumaluus on siellä, koen rakkaudenoivalluksia ja parantavaa voimaa siitä että otan hienon valokuvan ja koen onnistumisen tunteita ja that’s it.

    Meidän tulee pitää huolta tasapainosta hengen ja fyysisen kehon välillä (vaikka ne ovatkin myös yhtä). Kun olemme painottuneita henkeemme ja mystiseen avaruuteen, saatamme elää syvässä symboliikan ja tarujen maailmassa jolloin tietysti kokemuksemme myös fyysisellä tasolla ovat hyvin keskittyneitä tuohon alueeseen. Saatamme kokea olevamme irrallaan muusta maailmasta, irrallaan jopa omasta kehosta. Toisaalta voi käydä toisin päin, saatamme jäädä liian materiaaliselle tasolle ja unohtaa sielumme hyvinvoinnin jolloin emme osaa kokea ja nähdä mystiikkaa elämässämme samalla tavalla, emme välttämättä havaitse valoa niin paljon ja korkeampia tietoisuudentasoja, syvää ehdotonta rakkautta . Kukaan ei silti ole väärässä sinällään, kokemushaaramme on vain keskittynyt tietylle alueelle, vähän kuin osoittaisimme taskulampulla pimeässä jonnekin huoneen nurkkaan, vain se mihin valo osuu on havaittavissa. Kun olemme tasapainossa, hyvin maadottautuneita emme kallistu liikaa toiselle puolelle. Mutta se tasapainossa kiikkuminen on osa omaa oppimistamme, saamme tutkia ja oivaltaa sitä osaa maailmasta mitä itse haluamme. Täten on tärkeätä huomata että vaikkei omaan kokemuspiiriin kuuluisikaan enkelit ja demonit, ne voivat olla aivan yhtä todellisia jollekin toiselle ja manifestoitua jopa fyysisinä ilmiöinä. Vedämme puoleemme niitä asioita joita ajattelemme.

    Kaikesta tuosta edellisestä huolimatta, jep, uskon vaihtoehtolääketieteiden todelliseen voimaan. Mutta mielemme on osa sen komponenteista. homeopaattiset hoidot toimivat enemmän katalyytteinä omalle parantavalle voimallemme joka on sisäsyntyistä kuin ulkoisesti tämä molekyyli x osuu toiseen ja pfuum paraneminen. Ei, ne kommunikoivat kehomme ja TIETOISUUTEMME kanssa jolloin paraneminen voi alkaa. Esim parantaakseni päänsäryn voin ottaa buranan tai pyytää vaikka parantavaa enkeliä kanavoimaan energiaa joka vapauttaa tukoksia, tai jos en usko enkeleihin voi kuvitella vihreän valon täyttävän mielikuvassani tuon kipeän alueen. Jokainen näistä tavoista voi saada yhtä voimakkaan tuloksen aikaan. Kyse on omasta vastaanottavuudesta, tietenkään aina ei ole edes tarkoitus parantua kaikesta, sekin meidän täytyy hyväksyä, se ei tarkoita sitä että kannattaisi koskaan luovuttaa ja lakata luottamasta. Koska luottamus tuo meille hyvää oloa joka lievittää stressiä ja auttaa luontaista kehon uusiutumista toimimaan itsestään.

  5. Niina S. said, on 04/03/2013 at 10:57

    Hieman sulateltavaa edellisessä :) Seuraavalla kerralla koitan ”tiivistää”

  6. Marianne said, on 05/03/2013 at 00:32

    Hmm…mielestäni jäät itse kellumaan keskelle ”ei mitään”, kun olet nyt unohtanut käsitellä sitä toistaki reunaa. Eli mitä kertovat esiin tulleet huomiot esim. ruuasta ..jota siksi jotkut vielä nimittävät nykyistä einesten sekamelskaa jota kaupoissa myydään? Sitä miten raha talloo alleen kaiken jopa ihmisyyden. Vertasit ”ituhippejä” tietynlaisiksi uskovaisiksi, jotka ovat hukassa ilman sokeripillereitään….tuohon en edes vaivaudu sen enempää sanomaan. Jotenkin olen pahoillani sinun puolestasi,mutta jokainen valitsee kulkemansa tien ja pituuden. Itse palaan takaisin ravintokiertoon niin kauas teollisesta, kuin nykymaailmassa on enää mahdollista. Lääkitsen itseäni rohdoilla joita luonto vielä yrittää tarjota, kurotan kuuseen niin sanotusti. Lähetän kirjoittajalle valoa, vaikka et sitä haluaisikaan, minulla sitä riittää jaettavaksi. Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: