Eikö ketään edes hävetä

Uskonto, ateismi ja tieteellinen maailmankuva

Posted in Evoluutio, Surrealistisen logiikan äärellä, Uskonto by masinoija on 03/03/2010

Helsingin Sanomien pääkirjoituksen vieraskynässä julkaistiin tänään Ilse Paakkisen teksti ”Uusateismista puuttuu muu sisältö”, joka onnistui nostamaan niskakarvat pystyyn monelta ateistilta – sekä tismalleen samasta syystä allekirjoittaneelta, uskonnolliselta ihmiseltä. Tekstissä, jota toimitus oli ilmeisesti lyhentänyt ja muuttanut aggressiivisemmaksi, puhutaan siitä, kuinka uskonnonvastaiset uusateistit mässäilevät uskontojen nimissä tehdyillä rikkomuksilla, mutta eivät luo mitään omaa positiivista historiaa tai maailmankuvaa.

Koko ajatus siitä, ettei ateismi luo positiivista historiaa tai maailmankuvaa, oli vähintään outo. Lisäksi kun katsotaan, miten huonosti keskimääräinen rivikristitty uskonnonfilosofiaa tuntee, syytökset siitä, että uusateistit suhtautuvat kristinuskoon kuin Origeneen määrittelemät alempitasoiset kristityt on hämmentävän tekopyhä. Yhdeksi todisteeksi uusateismin juurettomuudesta otetaan kirkollisten juhlien ja pyhien vastustaminen, kuten kasteen, avioliiton ja hautaan siunaamisen. Ikään kuin ateistit eivät viettäisi nimiäisiä, solmisi siviiliavioliittoja tai viettäisi hautajaisia, ikään kuin tätä ei olisi tehty ennen kristillistä aikaa ja aivan kuin keskimääräinen kaduntallaaja olisi juurikaan kiinnostunut noiden juhlien uskonnollisesta sisällöstä verrattuna niiden yhteisölliseen funktioon – joka ei uskontoa kaipaa. Eivät ei-uskonnolliset juhlat kristillisistä eroa mitenkään muuten kuin siten, että tapahtumapaikan seinältä puuttuu risti ja sohvalta pappi kahvia särpimästä.

Teksti on myös nykymuodossaan vähintään epäselvä. Vaikka termiä ”uusateismi” toistettiin usein, lukijalle jäi helposti hämäräksi, että sillä viitataan erilliseen ateismin suuntaukseen, joten koko teksti oli helppo lukea kaiken ateismin kategorisena lyttäyksenä. Uusateismi on kuitenkin perinteistä ateismia aggressiivisempi ja uskontoja vähättelevämpi suuntaus, minkä lisäksi se ajaa tiukkaa ”uskonto vastaan tiede” -linjausta, sekä tieteellisen maailmankuvan indoktrinointia uskovaisille. Erinomaisen rakentavaa ja ratkaisukeskeistä porukkaa siis, ja liikkeellä sellaisella lähestymistavalla, joka ei varmasti aiheuta minkäänlaista vastareaktiota.

Hitchens, a columnist for Vanity Fair and author of the book God Is Not Great, told a capacity crowd at the University of Toronto, ”I think religion should be treated with ridicule, hatred and contempt, and I claim that right.” His words were greeted with hoots of approval.

NPR

Myös ateisteilta löytyy oma fundamentalistisiipi, jotka pelkkä uskonnon mainitseminen saa vaahtoamaan spontaanisti kaikista kristinuskon rikkeistä ja siitä, miten perityhmiä ja harhaisia kaikki uskovaiset kategorisesti ovat. Omasta näkökulmastani tällaiset ihmiset ovat yhtä harhaisia, fanaattisia ja typeriä kuin fundamentalistiuskovaiset. Kenties he pommittavat vähemmän aborttiklinikoita, eivätkä lentele lentokoneita pilvenpiirtäjiin, mutta ajattelun tasolla he ovat aivan yhtä viallisia – puhumattakaan siitä, että he antavat uskonnollisille fundamentalisteille lisää ammuksia, uskottavuutta ja huomiota, sekä lietsovat tahallisilla provokaatioilla entistä suurempaa kiukkua ja vihaa. He ovat mielestäni ehdottomasti osa ongelmaa ja heidät pitäisi erotella omaksi ryhmäkseen erilleen täysipäisistä ateisteista samalla tavoin kuin fundamentalistit erotellaan sunnuntaikristityistä.

Uskonnollinen vastaan ateistinen maailmankuva

Pääkirjoitus itsessään ei ollut varsinaisesti se mielenkiintoinen osa, vaan siitä seurannut keskustelu, joka oli jälleen melkoisen tulikivenkatkuista ja tuskallista luettavaa. Tuskallista siksi, että kyseessä oli sama vanha poteroista ammuskelu, joka ei etene yhtään minnekään. Toisella puolella olivat uskovaiset sekä uskovaisten bi-seksuaalit, eli älykkään suunnittelun kannattajat, toisella taas tieteelliseen maailmankuvan nimiin vannovat ateistit.

Henkilökohtaisesti minua pätkii tässä kanteen se, että tässä keskustelussa ei ole voittajia, sillä kumpikin osapuoli on väärässä. Tieteellisen maailmankatsomuksen ja ateismin välille vedetään näissä keskusteluissa yhtäläisyysmerkki tavalla, jonka johtopäätos on se, että jos olet uskonnollinen, vastustat tiedettä.

Uskonnollisena henkilönä, jonka maailmankatsomus on tiukan tieteellinen, tämä oletus ottaa minua päähän suunnattomasti.

Taikauskosta jumalalliseen kokemukseen

Minä en usko persoonalliseen jumalaan – en minkäänlaiseen taivaalliseen taikapartaan, joka kyttää pilven reunalta kuka harrastaa seksiä ja miten, sekä ovatko uskovaiset olleet kilttejä vai tuhmia. En myöskään usko siihen, että taikamies loi maailman viettämällä askartelutuokion saven parissa sekä hönkimällä taikahenkäyksiä. Minun mielestäni tällainen maailmankuva on aivan käsittämättömän lapsellinen, enkä aidosti voi ymmärtää, miten kukaan voi ikinä siihen uskoa yhtään enempää kuin joulupukkiin. En myös ymmärrä sitä, kuinka joku voi pitää Raamattua erehtymättömänä Jumalan sanana – etenkin sen jälkeen kun on tutustunut Kristinuskon ja Raamatun historiaan sekä lukenut niitä tekstejä, joita siitä on siivottu pois. Minä en näe mitään eroa tällaisen uskovaisuuden ja minkä tahansa muun taikauskon välillä.

Miten minä sitten uskon? Oma tarinani lähti ihan tavanomaisesta syyllisyyttä pursuavasta dogmaattisesta luterilaisuudesta, jota vastaan tuli teini-iässä älyllisellä ja tunnetasolla kapinoitua. Mitenkään erityisen uskonnollinen perheeni ei ollut, enkä muista aivan tarkalleen, mistä tuon uskonnollisen maailmankatsomuksen löysin. Sen kyllä muistan, että kun olin päässyt irti kirkon tukehduttavasta dogmasta, kerännyt elämänkokemusta ja tietoa maailmasta, sekä kahminut tietoa niin kristinuskon kuin muiden uskontojen historiasta ja filosofiasta, omakohtainen paluu uskonnon pariin sujui huomattavasti terveemmässä hengessä.

Uskonnollinen kokemus

En pitkään aikaan osannut oikein lokeroida omaa uskoani, ennen kuin törmäsin kristillisen mystiikan käsitteeseen. Se vastasi monilta osiltaan lähes yksi yhteen sitä uskonnollista maailmankuvaa, jonka olin omaehtoisesti pääni sisälle luonut. Tärkeää tässä näkemyksessä ei ole dogmaattisuus, ei sääntöjen seuraaminen tai muiden pakottaminen niitä seuraamaan. Uskonnon ytimessä on jumalallisuuden kokemus, joka sellaisenaan on intuitiviinen sekä mahdoton välittää tai selittää millään merkittävällä tavalla muille ihmisille. Tämä kokemus on tunnetila, joka on läsnä joskus voimakkaammin, joskus heikommin. Se on selvästi oma erillinen tunteensa, jota on yhtä mahdoton kuvailla objektiivisesti kuin mitä tahansa muuta tunnetilaa.

Tällainen tapa uskoa ei ole ideologinen kainalosauva, joka tarjoaa sääntöjä ja viitekehyksen maailmankuvan pönkittämiseen. Sillä ei tee mitään, se vain on olemassa. Se ei vaadi nöyristelyä, herranpelkoa, anteeksipyytelyä tai muiden ihmisten kyttäämistä. Pelkällä olemassaolollaan se kuitenkin tarjoaa sisäistä rauhaa sekä auttaa elämään paremmin ja moraalisemmin – ja moraalilla tässä en tarkoita ääliömäisten moraalisääntöjen seuraamista, vaan pyrkimystä jättää maailma parempaan jamaan kuin missä sen löysi. Omasta mielestäni kaikilla ihmisillä tulisi olla mahdollisuus elää elämänsä omalla tavallaan ja mahdollisimman vapaasti onneaan etsien niin pitkälle, kunhan eivät vahingoita teoillaan muita. Ei moraalinen elämä tai halu tehdä ympäristölleen hyvää uskonnollista kokemusta vaadi, ei millään muotoa.

Hengellisyyden ja dogmaattisuuden ero

Olen ollut uskonnollisista vakaumuksistani varsin vaitonainen, sillä 90 prosenttia siitä, mitä Raamatun kirjaimeen kiinni jääneiden uskovaisten suusta tulee, on täysi antiteesi kaikelle mihin itse uskon, enkä halua suurin surminkaan leimautua osaksi kyseistä porukkaa. Uskonnon etenkin seksuaalisiin kieltoihin ja rajoituksiin perustuvat dogmit ovat sosiaalisen kontrollin väline, erittäin maallinen työkalu ihmisten pitämiseen kurissa, eikä niillä ole mitään tekemistä hengellisyyden kanssa. Eettisistä ja moraalisista syistä en voi myöskään kuulua mihinkään kirkkoon, sillä en voi tukea organisaatiota, joka esimerkiksi aktiivisesti polkee naisten tai seksuaalivähemmistöjen asemaa, tai tappaa ihmisiä valehtelemalla ehkäisyvälineiden tehosta.

Kun puhutaan uskonnollisista ihmisistä, pidän tärkeänä sitä, että erotetaan toisistaan kirkko instituutiona ja varsinainen uskonto, sekä dogmaattiset ja hengelliset uskovat. Hengelliset ihmiset ovat uskonnollisia, mutta eivät koe oman uskontonsa tuputtamista koko muulle maailmalle tärkeänä, eivät pidä itsestään meteliä ja suhtautuvat uskonnon ajan kelkasta jääneisiin sääntöihin ja rajoituksiin käytännönläheisesti. Dogmaattiset uskovaiset ovat yleensä se pahin ongelmaryhmä: he ovat näitä raamatulla paukuttajia, joille uskonnon säännöt ovat tutti ja kainalosauvat samassa paketissa. Useimmiten nämä ihmiset eivät edes tunne omaa uskontoaan tai sen filosofiaa, ainoastaan heidän omaa maailmankuvaansa ylläpitävät säännöt ja rajoitukset, sekä niiden noudattamisesta tulevan hallinnan tunteen ja helpotuksen.

Rehellisesti sanoen minun käy sääli näitä uskonnon kirjaimeen juuttuneita ahdistuneita ihmisiä. He ovat ikään kuin tulleet rakennustyömaalle ja pitävät sen tärkeimpänä elementtinä kylttiä jossa lukee ”muista pitää kypärä päässä” sen sijaan, että ryhtyisivät rakentamaan taloa. Säälistä huolimatta tämä ryhmä on mielestäni perusluonteeltaan tuhoisa.

Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva

Olen hyvin tietoinen siitä, että en ole aivan tyypillinen uskovainen. Kuten sanottua, maailmankuvani on tiukan tieteellinen, enkä koe tämän olevan minkäänlaisessa ristiriidassa uskonnollisen vakaumukseni kanssa (sivuhuomiona, uskonnollinen kokemus on havaittavissa ja tunnistettavissa neuropsykologisena ilmiönä). Tiukalla tieteellisyydellä tarkoitan sitä, että minulla ei ole tarve keksiä henkiolentoja ja mystisiä voimia sellaisiin paikkoihin, joissa asia on selitettävissä luonnollisilla ilmiöillä. Olen opiskellut niin biologiaa, psykologiaa, tähtitiedettä kuin montaa muutakin alaa ja seuraan kaikenlaisia tiedeuutisia hyvin aktiivisesti. Sellaista seikkaa ei ole toistaiseksi tullut vastaan, jonka selittämiseen olisi mielestäni tarvittu mitään tieteen näkökulmasta yliluonnollista. Tämä ei tarkoita sitä, että ajatus perinteisistä yliluonnollisuuksista olisi suljettu pois: jos niistä esitetään uskottavia todisteita, jotka kestävät kriittisen tarkastelun, sehän olisi aivan järkyttävän siistiä ja uskomaton maailmankuvan mullistus.

Älykkään suunnittelun ideologia on minun näkökulmastani aivan häkellyttävää älyllistä epärehellisyyttä, otan sen miltei henkilökohtaisena loukkauksena niin uskonnolliselta kuin tieteelliseltä kannalta. ID:n kannattajat yrittävät pysäyttää tieteellisen tutkimuksen jokaiseen epäselvään seikkaan ja korvata sen jumalallisella ihmeellä. Kerta toisensa jälkeen tämä jengi on kuitenkin joutunut perääntymään tutkimuksen paljastaessa, kuinka aiemmin ongelmallinen ilmiö on sittenkin täysin evoluutioteorialla selitettävissä. Minun on mahdotonta ymmärtää näiden ihmisten motivaatiota muuten kuin sitä kautta, että heidän uskonnolinen maailmankuvansa on äärimmäisen hatara ja riippuvainen tasan siitä, että he haluavat olla oikeassa – ei siitä, mitä maailmassa oikeasti tapahtuu.

Tieteellinen ja ateistinen maailmakuva ovat eri asia

Se johtopäätös, että tieteellinen maailmankuva on yhtä kuin ateistinen maailmankuva, on mielestäni puhdas logiikkavirhe. Totta, usein ne kulkevat käsi kädessä, mutta tämä yhtäläisyysmerkki on käytännön tasolla sekä virheellinen että haitallinen. Ilmiönä ateismi on tieteellisestä maailmankuvasta erillinen filosofia, joka sisältö on ainoastaan ja vain ajatus jumalien tai jumaluskon puutteesta, joko niin että kielletään tämän uskon olemassaolo, tai myös jumalten olemassaolo. Monesti jahkataan, että ateismi on uskonto itsessään, mutta tätä voi pitää lähinnä vittuiluna, sillä minkään logiikan tasolla ajatus ei oikein päde. Ainoa suora yhteys, minkä uskonnon ja ateismin välille voin vetää, on jo aiemmin mainittu kummankin puoliskon fanaatikkojen samanlainen retoriikka ja maailmankatsomus. Toisaalta myöskään ateismia ei voi olla ilman uskontoja, joten pohjimmiltaan se on pelkkä vastareaktio uskonnollisen maailmankuvan olemassaoloon – ei sen enempää eikä vähempää.

Miksi ateismin erottaminen tieteellisestä maailmankuvasta on tärkeää? Siksi, että uskonto voi hyvin olla sodassa ateismin kanssa, mutta uskonnon ja tieteen ei tarvitse eikä pidä olla sodassa keskenään. Maailma on väärällään tieteentekijöitä, jotka ovat uskonnollisia, eikä uskonnollisen ja tieteellisen maailmankuvan välillä ole pakko olla kiistaa. Kiihkottomasti ajatellen tieteellisen maailmankuvan pitäisi olla lähinnä agnostinen: jumaluuksista ei ole todisteita puolesta eikä vastaan, joten niiden olemassaoloon ei voi ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen, eikä kysymys ole millään tavalla merkittävä, ennen kuin tällaisia todisteita havaitaan. Tästä syystä evoluutiotutkija tai kosmologi voi aivan hyvin tuntea henkilökohtaisella tasolla jumalan läsnäolon ja tehdä samalla tieteellistä tutkimusta maailmankaikkeuden tai elämän synnystä. Ainoa seikka, joka luo näiden kahden asian välille ristiriitaa, on uskonnon kirjoitettu dogma, joka on ihmisten käsialaa ja joka liittyy käytännön tasolla organisoituneeseen kirkkoon, ei uskonnolliseen kokemukseen.

Uskonnon tulevaisuus

Uskonnon ja tieteen yhteiselo vaatii uskonnolta yhden merkittävän myönnytyksen: luopumisen fysikaalisen maailman selittämisen roolista. Tämä rooli ei oikeastaan tarjoa uskonnolle itselleen yhtään mitään ja tästä roolista joudutaan kiihtyvällä vauhdilla perääntymään. Fysikaalisen maailman selittäminen uskonnolla on kuin laudan katkaiseminen kirveellä: kyllä se varmasti onnistuu, mutta jälki ei ole kaunista, eikä lopputulos ole käyttökelpoista. Uskonnollinen maailmanselitys ei keksi antibiootteja, lennätä ihmistä Kuuhun, kehitä teollisuutta, kerro miten kvarkit käyttäytyvät tai saa hehkulamppua katossa syttymään. Nämä kaikki keksinnöt ovat tieteellisen tutkimustyön tulosta ja kiitos niistä kuuluu ihmisille, jotka eivät hyväksyneet valmiina lukemaansa totuutta maailmasta vaan pyrkivät tutkimaan, keksimään ja löytämään uusia asioita.

Se, mitä uskonto voi ihmisille tarjota, on mielenrauhaa, yhteisön johon kuulua sekä resursseja ja työkaluja joilla tehdä maailmassa hyvää. Puhtaimmillaan tämä vaatii sen, että uskonnollinen kokemus revitään jollain ilveellä erilleen uskonnollisesta dogmasta, tarkemmin sen yksilöä ja yhteiskuntaa koskevista irrationaalisista rajoitteista tai syyllistämisestä, jotka joutavat taikauskon romukoppaan. Kukin voi miettiä, miten realistista tämä on lähimmän vuosisadan tai parin kuluessa. Tieto ja sivistystaso maailmassa kuitekin kohoaa jatkuvasti ja keskimäärin mitä enemmän koulutusta ihmisellä on, sitä vähemmän hän nojaa sokeasti dogmaan. Toivoa siis on.

Maailmassa ei tiettävästi ole yhtään kulttuuria, jossa uskonnollinen kokemus ei olisi jollain tavalla ollut läsnä. Uskonnollinen kokemus on myös empiirisesti havaittavissa ja mitattavissa sen perusteella, mitä aivoissa tapahtuu. Mistä tämä kokemus johtuu? Onko taustalla evoluutiossa aivoihin jäänyt häiriö vai saako ihminen yhteyden johonkin tuonpuoleiseen voimaan? Tiedettä tämä voi kiinnostaa, mutta uskonnollisen kokemuksen kannalta nämä kysymykset eivät ole millään tavalla olennaisia. Se, että tiede havaitsee tai selittää niitä ei tee niistä henkilötasolla tippaakaan vähempiarvoisia, eikä vähennä niiden merkitystä millään tavalla.

Tärkeintä on itse kokemus sekä se, miten se ihmiseen itseensä vaikuttaa. Eräs uskonnollisen kokemuksen yhdistävä piirre on sisäisen rauhan, tyytyväisyyden ja rakkauden tunne – ja harva voinee väittää, etteikö tälle olisi maailmassa tilausta.


Aihetta sivuten:

myrkkyähän ne ovat – Fun Pastimes for Stupid Children

Uusateismi – teetai

Johtaako tiede ateismiin – Verbaalinen velodromi

Hauska uskontokorttipeli riidanhaluisille – Hymyilevä eläkeläinen

Uusateismin puuttuva sisältö – Paholaisen Asianajaja

Mainokset

31 vastausta

Subscribe to comments with RSS.

  1. viljamitz said, on 07/03/2010 at 17:12

    Todella ansiokas kirjoitus! Mielenkiintoista huomata, miten voin lähes täysin allekirjoittaa kirjoituksesi viimeisen kappaleen lopputulokset mutta miten erilaisesta taustasta ja ajatusmaailmasta siihen kuitenkin päädyn. Hienoa rajanvetoa uskonnon ja tieteen välillä. Toisaalta kirjoituksesi viesti saattaisi mennä paremmin perille dogmaattiselle ihmisella ilman näin kärjekästä retoriikkaa. Jos sittenkään.

    Kristillinen mystiikkaa ja mystinen uskonnollisuus ylipäänsä on muuten mielenkiintoinen alue, jota on Suomessa turhaan aliarvioitu. Ilmeisesti saksalainen teologinen perintö on voittanut idän naapurin rikkaat uskonnolliset perinteet.

  2. masinoija said, on 08/03/2010 at 11:41

    Kiitokset kommentistasi. Tämä on aihe, josta minun on pitänyt kirjoittaa tähänkin blogiin pitkään, mutta tuo pääkirjoitus toimi nyt hyvänä kimmokkeena puhua aiheesta. Mitä kirjoituksen sävyyn tulee… noh, en usko että sellaista muotoilua on olemassakaan, joka dogmaattisimman uskovaisen ajatustoiminnoista menee läpi. Tiukassa fundisdogmassahan on se paha puoli, että se on älykkäästi suunniteltu torjumaan kaikenlaiset kyseenalaistusyritykset ja tekemään maailmasta mustavalkoisen.

    Lähinnä toivon, että tämänkin kirjoituksen arvo olisi siinä, että maailmankuvaansa epäilevä fundis saisi luettavakseen jotain uskonnon kritiikkiä, jota ei ole kirjoittanut paha ateisti, vaan ikään kuin uskonveli. Tällä näkökulmalla lähestymällä ja aiheesta puhumalla olen elämäni aikana saanut kaksi fundamentalismin puolella pyörinyttä henkilöä arvioimaan uudelleen näitä oppejaan ja luopumaan niistä. Tuloksena oli onnellisempia ja tasapainoisempia ihmisiä, joiden elämässä usko oli kuitenkin edelleen tärkeässä osassa – ei mitään ateismiin käännyttämistä, vaan ihmisen eheyttämistä.

    Uskonnolla on roolinsa maailmassa ja ihmisten elämässä, mutta tällä hetkellä se tarvitsee lähestymiskiellon niin tieteen kuin hallituksen suuntaan.

  3. Myytinmurtaja said, on 08/03/2010 at 22:33

    Erinomainen kirjoitus! Erityisesti tämä

    ”Kiihkottomasti ajatellen tieteellisen maailmankuvan pitäisi olla lähinnä agnostinen: jumaluuksista ei ole todisteita puolesta eikä vastaan, joten niiden olemassaoloon ei voi ottaa kantaa suuntaan eikä toiseen, eikä kysymys ole millään tavalla merkittävä, ennen kuin tällaisia todisteita havaitaan.”

    on minusta tärkeä ohjenuora. ”Katsotaan sitten uudestaan, jos todisteita tulee.”

    Puhtaasti henkilökohtaisesti olen ajatellut uskonnoista niin, että oli jonkinlaista jumaluutta tai ei, elän joka tapauksessa elämäni tietyllä tavalla: yritän parhaani mukaan tuntea itseni ja maailmani, ja toimia omantuntoni mukaan. Minun on vaikea kuvitella, että mikään uskonnollinen ilmestys toisi tähän polkuuni mitään muutosta.

    Periaatteessa mahdollinen korkeampi voima voisi tietysti olla aivan millainen vaan ja vaatia ihmiseltä täysin satunnaisia asioita (kuten tiettyjen kalalajien syömisen välttämistä, oman lapsen uhraamista jne.). Mutta no: aika lapselliselta ajatus sellaisesta pikkumaisesta jumalolennosta minusta kyllä tuntuisi.

  4. masinoija said, on 09/03/2010 at 08:42

    Myytinmurtaja:

    ”Puhtaasti henkilökohtaisesti olen ajatellut uskonnoista niin, että oli jonkinlaista jumaluutta tai ei, elän joka tapauksessa elämäni tietyllä tavalla: yritän parhaani mukaan tuntea itseni ja maailmani, ja toimia omantuntoni mukaan. Minun on vaikea kuvitella, että mikään uskonnollinen ilmestys toisi tähän polkuuni mitään muutosta.”

    Jotenkin minusta myös tuntuu, että useimmiten uskonnollinen kokemus syntyy juuri tällä tavoin moraalisesta elämästä, ei päin vastoin. Siinä vaiheessa kun on ns. ”hyvä ihminen” siksi, että kokee sen olevan oikein, ei siksi että pelkää taivaan taikaparran heittävän kivellä päähän, on aika paljon eheämpi ja parempi ihminen. Minulla ei ole kamalasti kunnioitusta niille hartaille uskovaisille, jotka ovat hyviä selkeästi pelkästään rangaistuksen pelosta. Eivät kaikki ole tällaisia, mutta se on oma selkeä ryhmänsä.

    Mitä noihin rajoituksiin tulee, erilaisista asioista pidättäytyminen ja tietty elämän rutiinin ja perusuoman rikkominen on eräs perustyökalu uskonnollisen kokemuksen tavoittelussa. Jos joku haluaa vapaaehtoisesti olla syömättä lihaa tai kalaa, tai viettää koko elämänsä selibaatissa, sen kanssa minulla ei ole mitään ongelmaa ja hyvä hänelle! Koomista tosin on, että iso osa näistä rajoituksista on itse asiassa esihistoriallista elintarvike- ja intiimihygieniaa, joka on ryöminyt osaksi dogmia ja ajan kuluessa hengellistynyt. ”Lihan ja maitotuotteiden kanssa läträäminen aavikolla ei ole fiksua” => ”Jumala sanoo että älä syö lihaa ja maitotuotteita samasta kupista”.

    Rajoitukset menevät ongelmallisiksi siinä vaiheessa, kun niitä aletaan vaatia kaikilta muiltakin, sekä ympäröivältä yhteiskunnalta. Oma ongelmansa on tiukimpien rajoitusten vaatimisessa myös oman uskonnon jäseniltä, ellei kyseessä ole aikuiskasteeseen perustuva uskonto – lapsilla kun ei ole kamalasti valinnanvaraa aiheessa.

  5. En nyt valitettavasti pysty sanomaan sen älyllisempää kuin että humpsahdit kirjanmerkkeihini.

  6. Keging said, on 02/08/2010 at 06:05

    Masinoija:

    ”Jotenkin minusta myös tuntuu, että useimmiten uskonnollinen kokemus syntyy juuri tällä tavoin moraalisesta elämästä, ei päin vastoin. Siinä vaiheessa kun on ns. “hyvä ihminen” siksi, että kokee sen olevan oikein, ei siksi että pelkää taivaan taikaparran heittävän kivellä päähän, on aika paljon eheämpi ja parempi ihminen.”

    Niin Jeesushan sanoi juuri tuon mukaisesti: ”Jos te pysytte uskollisina minun sanalleni, te olette todella opetuslapsiani. Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.” (Joh 8:31-32) Siis ensin seurataan opetusta ja toimitaan sen mukaisesti. Näin tekemällä sitten opitaan tuntemaan totuus joka puolestaan johtaa siihen vapauteen jonka voi kokea kun on varma omasta elämästä ja Jumalan lahjasta.

    Masinoija:

    ”Koomista tosin on, että iso osa näistä rajoituksista on itse asiassa esihistoriallista elintarvike- ja intiimihygieniaa, joka on ryöminyt osaksi dogmia ja ajan kuluessa hengellistynyt. “Lihan ja maitotuotteiden kanssa läträäminen aavikolla ei ole fiksua” => “Jumala sanoo että älä syö lihaa ja maitotuotteita samasta kupista”.”

    Aivan sama havainto kuin mita jo Raamattukin näistä määräyksistä sanoo: ”..Kysymys on vain ihmisten käskyistä ja opeista.” (Kol 2:22)

    Masinoija:

    ”Rajoitukset menevät ongelmallisiksi siinä vaiheessa, kun niitä aletaan vaatia kaikilta muiltakin..”

    Niin juuri ja ensimmäisten seurakuntien kristityillä oli tämä sama kokemus. ”Kuaan ei saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä.” (Kol 2:16)

    Enkeleien palvonta, asketismi ja nayt voivat olla vain keinoja itsekorostukseen. (Kol 2:18) ”..Omatekoista hurskautta, nöyryyden harjoitusta ja ruumiin kurittamista vaativat käskyt tosin näyttävät viisailta, mutta todellisuudessa ne ovat arvottomia ja tyydyttävät vain ihmisen ylpeyttä” (Kol 2:23)

  7. Rio said, on 06/08/2010 at 10:40

    Hyvä kirjoitus! Kirjoitat mystisistä kokemuksista seuraavaa ”Se, että tiede havaitsee tai selittää niitä ei tee niistä henkilötasolla tippaakaan vähempiarvoisia, eikä vähennä niiden merkitystä millään tavalla.” Minua kiinnostaisi tietää miksi tarkkaan ottaen koet ettei tutkimus voisi milloinkaan muuttaa näiden tuntemusten merkitystä? Vertauksen vuoksi voisi ajatella että unien tutkimus on varmasti muuttanut niiden koettua merkitystä. Ihmislajin alkuhämärissä unennäkö oli selittämätön ja mystinen ilmiö jonka aikana voitiin esimerkiksi tavata jo kuolleita ihmisiä. Näiden kokemusten myötävaikutuksesta todennäköisesti saivat alkunsa ensimmäiset animistiset uskonnot. Nykyisin, tieteellisen tutkimuksen selvitettyä ilmiön taustoja, unille lähinnä naureskellaan aamiaispöydässä ja voisi perustellusti sanoa että ko. kokemuksien subjektiivinen merkitys on olennaisesti muuttunut.

  8. Bobby said, on 20/04/2011 at 23:20

    Hyviä sanoja. Ihmiset voisivat välillä katsoa peiliin, tutkia ja kehittää itseään. Nyky väestönkasvul käänteinen evoluutio tekee vanhat historian kepposet.

    Suosittelen kirjaa: How long is now? -Timothy Freke. Jätkä oli kyl reissunsa alussa eräänlainen Hippi, mut nykyään Stand-up filosofi Briteis. Kirjan kannessa lukee: How to Be Spiritually Awake in the Real World. Netistäkin varmaan löytyy hänen juttujaan, mut ei tuo kirja huono ostos ole jos löytää :)

  9. miroilmari said, on 21/04/2011 at 16:24

    Meneepä tarkaksi.

    Asiassa voisi käsitellä uskontoa, kirkkoa, valtiota ja lopulta: ateismia, sekä sen sisältöä.
    Mitä sillä käsitetään. Uskonko, että jumalat ovat kaikki olemassa, ihmisten pään sisällä.
    Uskon. Olenko siis ateisti vai panteisti?

    Viittasit aiemmin että yhteisöt harrastivat rituaaleja ennenkin kuten olen itsekin harrastanut elämässäni, nykyään ilman uskontoa. Silti nämä ovat vain osa analyysia, yrityksiä ymmärtää yhtäältä uskontoa ja sen hahmottamista. Ihmisyyteen liittyy niin paljon ja tarve kehittää rakenteita on loputon.

    Olen käynyt tämän keskustelun joskus aiemminkin, mutta olet oikeassa:
    ”Se, mitä uskonto voi ihmisille tarjota, on mielenrauhaa, yhteisön johon kuulua sekä resursseja ja työkaluja joilla tehdä maailmassa hyvää.”
    ”Tärkeintä on itse kokemus sekä se, miten se ihmiseen itseensä vaikuttaa. Eräs uskonnollisen kokemuksen yhdistävä piirre on sisäisen rauhan, tyytyväisyyden ja rakkauden tunne – ja harva voinee väittää, etteikö tälle olisi maailmassa tilausta.”

    Sisäinen rauha, tyytyväisyys ja rakkauden tunne olivat myös ennen uskontoja, sekä tulevat olemaan kauan niiden jälkeen. Jollei muuten, ilman ihmisiä.

    Itse pitäisin tärkeämpänä sitä, miten ihmiset voisivat toimia yhdessä rauhanomaisin keinoin, huolimatta erilaisista uskonnoista ja uskomuksista. Kommunikointi näissä asioissa on suurimpia haasteitamme, mihin tarvitsemme myös koulutusta.

  10. masinoija said, on 22/04/2011 at 19:06

    ”Sisäinen rauha, tyytyväisyys ja rakkauden tunne olivat myös ennen uskontoja, sekä tulevat olemaan kauan niiden jälkeen. Jollei muuten, ilman ihmisiä.”

    Mielestäni tämä linjaus tekee kannastasi aika ei-kiinnostavan noin niin kuin käytännön kannalta. Kyllä, se on oikein mukava filosofoida ja ajatella maailmankaikkeutta miljoonien ja miljardien vuosien mittakaavalla ilman ihmisiä jne., mutta siitä keskusteleminen netissä ei oikeasti ole ihan kamalan kiinnostavaa.

    Uskonnollisuus ja uskonnollinen kokemus on parhaan nykyisin saatavilla olleen tiedon mukana ollut mukana ihmiskulttuurissa varhaisimmista sen merkeistä lähtien (kts. esihistorialliset hautaustavat). On yleensä vaikeaa keskustella uskovaisten ihmisten kanssa – edes kanssauskovaisena – biologiselta, kulttuurilliselta tai neurologiselta näkökulmalta, koska monet laittavat välittömästi siilin piikit pystyyn: yrität tuhota uskoni selittämällä sitä maallisesti. Mielestäni tämä ajattelutapa on typerä. Omaa uskonnollisuuttaan ja uskonnollista kokemustaan pitäisi pystyä käsittelemään ihan yhtä järkevästi kuin vaikkapa päänsärkyä tai näköaistia. Tiede ei ole uskonnolta pois.

  11. Laura Similä said, on 19/06/2011 at 18:07

    Panin jakoon facebookissa. Hyvä kirjoitus. ”Työn alla” parhaillaan Juan de la Cruzin eli Ristin Johanneksen obras completos espanjaksi.

  12. uusvanha ateisti said, on 06/07/2011 at 12:24

    Osut asian ytimeen kun sanot, ettei sinun uskontosi ”tee mitään”. Deismi, ”kristillinen mystiikka”, jumalallinen kokemus – miksi ikinä vesitettyä teismiä haluaakan kutsua – on tyhjää täynnä ja (kaikella kunnioituksella) täydellisen munatonta. Uskontosi ei selitä mitään, anna ohjenuoria tai sääntöjä. Se ei todellakaan loukkaa ketään, ei vastusta tiedettä tai tuomitse vaikkapa homoseksuaalisuutta.

    Hieno juttu, että olet pystynyt sovittamaan liberaalin maailmankuvan arkipäivän hengellisyyteesi. Huomaamattasi olet rakentanut erittäin vahvan argumentin uskonnon tarpeettomuuden puolesta. Kun uskonnolta riisutaan dogma ja metafysiikka, jäljelle ei jää mitään. Eteerinen jumalolento, joka ei tee mitään, tuntuu ehkä mukavalta, mutta on tarpeetonta siinä missä keijukaiset tai auringon kiertoradalla leijaileva Russellin teepannu.

    Ranskalainen tiedemies, Pierre-Simon Laplace, osui asian ytimeen, kun Napoleon kysyi häneltä miksei hänen kirjassaan mainita Jumalaa: ”Je n’avais pas besoin de cette hypothèse-là” – minulla ei ollut tarvetta sille olettamukselle. Tiede ei tarvitse uskontoa, eivätkä ihmiset Jumalaa.

    Miksi sitten vastustaa määrittelemääsi, kapeaa, tyhjää uskontoa? Periaatteessa ei miksikään. Yhteiskunnalle (tai minulle) pitäisi olla yhdentekevää mihin yksittäiset ihmiset uskovat, oli se sitten joulupukkiin tai Buddhaan. Saatan olla eri mieltä uskomuksiesi tarpeellisuudesta, mutta minulla ei ole oikeutta vastustaa niitä. Uskomuksistasi ei koidu ikäviä seuraamuksia minulle tai muille.

    Käytännössä asia ei kuitenkaan ole niin yksioikoista. On harhaanjohtavaa leimata deismisi uskonnoksi ja täten puolustaa uskonnon asemaa ihmisten elämässä, koska se ei ole uskontoa. Huomaamattasi olet antanut jälleen ammuksia tapakristityille, jotka puolustavat kieroutuneita arvojaan. Uskonto on taakka yhteiskunnalle koska se kahlitsee vapaata keskustelua ja ajattelua. Et ole uskovainen, älä siis turhaan puolusta uskontoa.

    On myöskin harhaanjohtavaa leimata ateismi fundamentalismiksi tai fanaattisuudeksi. Fundamentaalisuus on avoimen maailmankuvan antiteesi. Ateistit puolestaan kannattavat avointa keskustelua ja maailmankatsomusta, jossa taikauskolla, muinaisilla kirjoilla tai hallusinaatioilla ei ole erityisasemaa.

    Arvostan avarakatseisuuttasi, tieteellisen maailmankuvan hyväksymistä sekä rehellisyyttäsi. Toivoisin kuitenkin, että ottaisit vielä viimeisen askeleen agnostisesta deismistä rehelliseen ateismiin, ja puolustaisit rationaalisuutta ilman mystisyyden varjoa.

  13. Selina Lindell said, on 06/07/2011 at 18:26

    uusvanha ateisti – Minusta vaikuttaa siltä että olet kokonaan käsittänyt väärin tämän asian. Koko blogi artikkeli kertoo siitä mitä on olla uskovainen ja kuitenkin pysyä erossa dogmasta ja metafyysiikasta.
    Miten sinä voit sanoa hänen uskomustaan kapeaksi ja tyhjäksi kun et tiedä minkänlaiselta hänen uskontonsa tuntuu? Ja sitten vielä yrität käännyttää häntä ateismin rationaliseen puoleen…

    ”Toivoisin kuitenkin, että ottaisit vielä viimeisen askeleen agnostisesta deismistä rehelliseen ateismiin, ja puolustaisit rationaalisuutta ilman mystisyyden varjoa.”

    Maailman kokeminen koko keholla ja mielellä ei ole mystistä, se on eri tapa ymmärtää ja tuntea yhteyttä kaikkeen elämään.

    En ymmärrä miksi tämä maailmankatsomus olisi jotenkin uhkaavaa, jos elämän laatu paranee uskonnollisen kokemuksen kautta niin en näe siinä mitään pahaa.

    Uskonto ei todellakaan tarvitse olla niinkuin blogin kirjoittaja sanoi ”kainalosauva”, uskonto omasta näkökulmastani antaa ainoastaan enemmän sisältöä elämälle eikä tarvitse olla sen kummenpaa.
    Minusta ei myöskään voi eikä tarvitse uskonnolla selittää mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, sen voi todeta vasta sitten kun kuolee. Stewen Hawking kerran totesi että uskonto on ainoastaan satua ja tarkoitettu kuoleman pelkääville.

    Hän voi hyvinkin olla yksi maailman älykkäimmistä henkilöistä tällä hetkellä, mutta luulen että hengelliset asiat voitaisiin antaa jonkin muun henkilön pohdittavaksi :) lol

    Uskonnollinen kokemus on vähän niinkuin psykedeelinen aine, sitä ei voi ymmärtää ennenkuin olet itse sen kokenut. Ennen sitä niin minusta ei kenelläkään ole syytä alkaa kommentoimaan jonkun toisen kokemusta. Vähän niinkuin joku yrittäisi selittää miltä mansikka maistuu ja toinen sanoo että ei sillä ole makua vaikka ei koskaan ole edes mansikkaa syönny.

    Hän ei myös leimannut ateismia fundamentalismiksi, mutta mainitsi että on olemassa ateisteja jotka käyttäytyvät hyvinkin fundamentalisesti – tietty fundis ehkä ei ole paras sana tähän. Kiihkoilu sopii ehkä paremmin. Esim. jos vähänkin etsii youtubesta tai muutenkin netistä jotain ateistista keskustelua niin helposti löytää sen seasta todella rumaa tekstia ja kiihkoilua. ”RELIGION DESTROYS HUMANITY!” ja sa sen sellaista… Tietty isoin osa keskustelua on todella mielenkiintoista ja älyyllistä. Enkä myös tarkoita että kiihkoilua ei löytyisi toiselta osapuolelta, asia on monesti toisinpäin. Mutta kiihkoilua löytyy molemmista puolista.

    Minulla ei ole mitään ateismia vastaan, on todella hienoa että tänä päivänä niin kenenkään ei tarvitse uskoa mihinkään. Mutta en pidä siitä miten monet ateistit: pilkkaavat, yrittävät käännyttää, kutsuvat uskovaisi aivottomiksi jne. Miksi ateistit pitäävät muita uskontoja niin uhkaavina? Eikö ateismin päämäärä ole ainoastaan uskottomuus?

  14. masinoija said, on 07/07/2011 at 09:59

    uusvanha ateisti:

    Selina tuossa itse asiassa kommentoi suunnilleen saman, mitä olisin itse sanonut. Kannattaa lukea teksti ehkä uudelleen läpi – minä en missään kohdassa leimannut kaikkea ateismia fanaattisuudeksi tai fundamentalismiksi, vaan sanoin, että siltäkin puolelta aitaa löytyy kiihkoilijansa, jotka käytöksensä ja retoriikkansa tasolla eivät juuri eroa Fred Phelpsistä.

    Mitä uskonnosta jää jäljelle, kun siitä karsitaan pois turha dogma? Sen ytimessä oleva uskonnollinen kokemus. En minä tiedä, miten siitä pääsisi eroon, enkä minä näe sille mitään tarvettakaan. Uskonnollinen kokemus ei ole mikään looginen propositio, josta voi päätellä ja päättää itsensä ulos. Suurin osa dogmasta puolestaan on. Minulla on sellainen epäilys, että suurin osa uskonsa menettäneistä ei ole koskaan uskonnollista kokemusta edes kokenut, vaan heille käyttövoima on ollut yksinkertaisesti syyllisyys ja ahdistus, jota mustavalkoinen dogmaattinen ajattelu on yhtä aikaa sekä ruokkinut että kontrolloinut. Siinä vaiheessa, kun tästä hölmöstä dogmiin nojaamisesta pystyy luopumaan, koko korttitalo kaatuu ja sisältä paljastuu… noh, ei mitään.

    Tästä seikasta keskusteleminen on etenkin tiukimpien ateistien kanssa välillä ongelmallista, koska he eivät useinkaan hoksaa eroa dogmaattisen ”loogisperäisen” uskonnollisuuden ja uskonnollisen kokemuksen välillä. Näistä ensiksimainitun voi (ja mielestäni useimmiten pitää…) kumota loogisilla argumenteilla, mutta jälkimmäinen nyt on vähän kuin yrittäisi vakuutella tyypille, että sinä nyt vain et näe punaista väriä. Ero on siinä, tarvitseeko taivaallisen taikaparran kertomaan ketkä ovat hyviä ja pahoja ja antamaan sinulle jotain anteeksi, vai onko mystinen kokemus sisäsyntyinen, jolla ei tavallaan… noh, tee mitään.

    Uskonnollisesta kokemuksesta on tehty neurologisia ja neuropsykologisia tutkimuksia, jotka ovat kiinnostavaa luettavaa. Kuten kirjoitin, henkilölle itselleen pitäisi olla aivan toissijaista, mistä tunne on peräisin. Mitä sillä on väliä, jos joku osoittaa että tuossa kohti aivoja tämä tunne syntyy, jos kyseessä on ilmiö jota harjoittamalla voi parantaa niin omaa elämänlaatuaan, kuin toivottavasti myös ulkopuolista maailmaa.

    Tämän kutsuminen jotenkin vesitetyksi uskonnoksi on vähän sama kuin sanoisi, että nykyään lääketiede on vesitetty kun vain annetaan lääkkeitä, eikä yhtään isketä suonta tai manata loitsuilla taudin väkeä pihalle potilaasta.

  15. Aletheia said, on 07/07/2011 at 10:40

    Kiitokset jälleen kerran mielenkiintoisesta tekstistä! Täällä luterilaisen kirkon pappi. Meidät koulutetaan yliopistossa teologian maisteriksi, mikä on todella hyvä asia – harva pystyy pysymään täysin fundamentalistisessa poterossaan koko opiskeluaikansa. Jotkut tosin kykenevät siihenkin. Yliopistossa tapahtuva Raamatun tutkimuskin on nimenomaan täysin ”tieteellistä”- ei ota kantaa jumaluuden olemassaoloon tai siihen, onko jumaluus Raamatun takana. Näitä ei voida tutkia, niinpä tutkitaan sitä mitä voidaan tutkia: missä tämä on kirjoitettu, milloin, missä kulttuuriympäristössä, jne.

    Kahteen kohtaan koen tarvetta kommentoida.

    Masinoija: ”Eivät ei-uskonnolliset juhlat kristillisistä eroa mitenkään muuten kuin siten, että tapahtumapaikan seinältä puuttuu risti ja sohvalta pappi kahvia särpimästä.”

    Tämä on minusta aina mielenkiintoinen kysymys. Ateisteille ja joukolle muitakin ihmisiä on aivan sama, lapataanko nimiäisissä vettä lapsen päähän ja rukoileeko joku. Nyt täytyy tunnustaa, etten ole koskaan ollut nimiäisissä enkä tiedä mitä siellä tehdään, mutta oletan, ettei siellä rukoilla eikä kastetan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Sitten taas toiselle joukolle ihmisiä tämä on radikaali ja tärkeä ero, jonka he uskonnollisena kokemuksena kokevat: toisesta tilaisuudesta puuttuu transendessi elementti, joka toisessa on läsnä.

    Uskon, että tässä on yksi sovittamattomia eroja näiden kahden ihmisryhmän välillä. Mielestäni papin läsnäolo ei vaikuta (esim. hätäkasteenhan voi suorittaa melkein kuka tahansa) eikä ristin ja muiden symbolien läsnäolo tai -olemattomuus. Se, mistä minulle ero syntyy, on kokemus pyhän läsnäolosta, uskonnollisesta kokemuksesta. Tai ei sen tarvitse olla edes kokemus, se on usko siihen, että Pyhä on läsnä.

    Minusta onkin mielenkiintoista, miten osan tekstiäsi tunnistan täysin: juuri näin minäkin koen ja ajattelen. Toiset osat tekstistäsi taas ovat minulle ihan vieraasta näkökulmasta.

    Masinoija: ”En myöskään usko siihen, että taikamies loi maailman viettämällä askartelutuokion saven parissa sekä hönkimällä taikahenkäyksiä. Minun mielestäni tällainen maailmankuva on aivan käsittämättömän lapsellinen, enkä aidosti voi ymmärtää, miten kukaan voi ikinä siihen uskoa yhtään enempää kuin joulupukkiin.”

    Tahdon yrittää selittää, miten siihen voi uskoa. Alleviivataan nyt ensin, että minä en tiedä eikä minulla ole edes teoriaa siitä, miten maailma on syntynyt. Minulla ei ole tarpeeksi tietoa evoluutioteoriasta ja kaikesta siitä, mitä tiede nykyään tietää asiasta. Mutta kun, sori, minua ei myöskään kiinnosta miten. Tässä tämä maailmankaikkeus nyt on. Minä uskon, että olemme olemassa, koska Jumala halusi niin. Minulle maailman kauneus – mikroskooppisesta alkueläimestä tähtien tuikkeeseen – puhuu Luojasta.

    Uskon moneen fysiikan ja biologian lakien vastaiseen asiaan. Uskon, että Jumala on ikäänkuin meidän fyysisen maailmankaikkeuden ulkopuolella tai siitä riippumaton ja siksi Jeesus pystyi parantamaan sairaita ja kävelemään vetten päällä. Uskon myös, että samoista syistä Jeesus ”pystyi” nousemaan kuolleista. Minun päässäni asia menee niin, että kun uskon tähän kaikkeen, uskon myös että sama Jumala jonka uskon olevan meidän fyysisen maailmankaikkeutemme sitomattomissa, olisi voinut luoda maailman muutamassa päivässä. Minulla ei ole tarvetta tietää asiasta sen enempää. Taidan pitää todennäköisempänä sitä, että tieteen selitysmalli on lähempänä totuutta, mutta ei se Raamatunkaan versio mahdottomalta tunnu. Oli miten oli, uskon että Jumala on Luoja.

  16. Lilli said, on 07/07/2011 at 13:51

    Kiitos erittäin mielenkiintoisesta ja hyvin kirjoitetusta jutusta! Postasin facebookiin ja kommentoin: ”aivan loistava kirjoitus uskonnosta, ateismista ja tieteellisestä maailmankuvasta. Ymmärrän nyt vähän paremmin taas uskonnollisia ihmisiä. Fanitan tätä Masinoijaa.” ;)

    Kuvailemasi maailmankuva on äärimmäisen lähellä omaani, mutta itse en koe olevani uskonnollinen tai kovin hengellinen ihminen. Toki koen voimakkaitakin tunteita yhteydestä maailmaan, ja itsestäni osana sitä, selittämätöntä mihinkään kohdistumatonta (tai kaikkeen kohdistuvaa) rakkauden tunnetta, ja luulen että nämä tunteet voivat olla hyvinkin samoja, kuin uskonnollisten ihmisten tunteet jumaluudesta tms. Itse en vain halua, enkä koe että minun tarvitsee nimetä niitä uskonnollisiksi, tai että kyse olisi lopulta mistään muusta kuin kemiallisista reaktioista aivoissani, aivan kuten muutkin tunteet.

    Sanot:

    ”Onko taustalla evoluutiossa aivoihin jäänyt häiriö vai saako ihminen yhteyden johonkin tuonpuoleiseen voimaan? Tiedettä tämä voi kiinnostaa, mutta uskonnollisen kokemuksen kannalta nämä kysymykset eivät ole millään tavalla olennaisia.”

    Haluaisin kysyä, miksi ei? ”Hörhöuskovaiset” ovat oma juttunsa, mutta en ymmärrä, miten kaltaisesi kriittistä ja älyllistä ajattelua harrastavan ihmisen ei tarvitse miettiä, ovatko tunteet ”oikeasti jumaluudesta peräisin” vai ”vain aivojesi tuotetta”? Jos epäilet, että olet Matrixissa, eikö sinulle ole tärkeää selvittää, oletko oikeasti vai et, ja jos olet, päästä pois sieltä, sillä se ei ole totuus? Tietysti joku voi olla sitä mieltä että mitä sitten vaikka olisikin Matrixissa, koska elämä on siellä mukavaa; vastaavasti mitä sitten, vaikka uskonnolliselle tunteelle on pitävä tieteellinen selitys, koska tunne kohottaa elämänlaatua (Pahoittelut tästä ehkä vähän lapsellisesta Matrix-vertauksesta, mutta kun se on niin sopiva:).

    Itselleni on olennaista etsiä totuutta ja tunnistaa, onko kyse todellisesta ilmiöstä vai ”hallusinaatiosta”. Se, että tulen siihen tulokseen, että jokin hieno kokemus tai tunne tai mielenrauha perustuu vain aivoissani tapahtuviin kemiallisiin reaktioihin, ei kuitenkaan millään lailla vähennä niiden arvoa minulle, tai niiden elämänlaatua parantavaa vaikutusta.

  17. uusvanha ateisti said, on 07/07/2011 at 15:36

    Kiitos asiallisista vastauksista paikoin provokatiiviseen kommenttiini, Selina ja masinoija.

    Aivan aluksi pyydän anteeksi väittämää, että lukisit kaikki ateistit fanaatikoiksi. Olen kuitenkin eri mieltä esimerkiksi siitä, kun sanot tieteellisen maailmankuvan arvostusta ”indoktrinoinniksi”. Tieteellinen maailmankuva ei ole vain yksi muiden maailmankuvien joukossa, se on itsekriittinen prosessi tarkastella maailmaa evidenssin pohjalta.

    Haluaisin myös sanoa jotain taustastani, koska siitä on molemmissa kommenteissa tiettyjä olettamuksia, jotka eivät pidä paikkaansa.

    Olin koko lapsuuteni enemmän tai vähemmän uskonnollinen. Kävin kouluikäisenä uskonnollisilla kesäleireillä, ja viimeistään rippikoulussa ja seurakuntatoiminnassa mukana oleminen sysäsi minut kristityksi. Rukoilin, kävin toisinaan kirkossa ja uskoin, että kuoltuani pääsisin taivaaseen. Jos tämä ei ole uskonnollista kokemusta, en tiedä mikä on.

    Olen siis maistanut mansikkaa ja nähnyt punaisen värin. Muistan edelleen varsinkin miltä TUNTUU uskoa Jumalaan ja pyhyyteen, vaikka ajatuksena se ei enää minussa resonoikaan.

    Jossain vaiheessa jouduin kuitenkin kyseenalaistamaan uskoani ja sen epäjohdonmukaisuutta. Yksi kerrallaan katosivat uskostani dogmaattisuus, säännöt, metafysiikka. Jäljelle jäi ainoastaan eteerinen jumalhahmo ja passiivinen usko johonkin suurempaan, mystiseen. Ymmärrän siis mielestäni hyvin tarkkaan mistä tässä määrittelemässäsi ”uskonnossa” on kyse.

    Vien kuitenkin korttitalosi luhistumisen askeleen pitemmälle: ilman dogmaa ja metafysiikkaa Jumala tekee itsensä tyhjäksi – korttitalo romahti, eikä sisältä tosiaan paljastunut mitään.

    Jos olen nyt oikein ymmärtänyt: uskontosi ei sisällä moraalisia ohjenuoria, selitystä maailmasta, luomiskertomusta tai Jumalkäsitettä, vain ja ainoastaan subjektiivisen kokemuksen hengellisyydestä.

    Niin kuin Lilli sanoo, kaltaisesi älykkään herrasmiehen tulisi miettiä mistä tuo subjektiivinen kokemus on peräisin: onko se aivojesi tuote (niin kuin tiede kenties väittäisi) vai aito merkki jostain ”tuonpuoleisesta”?

    Uskot siis tuonpuoleiseen, mutta tiukasti subjektiivisena kokemuksena määriteltynä. Väität, ettei tieteellä voi olla mitään sanottavaa tähän. Uskallan olla eri mieltä. On olemassa monia vahvoja subjektiivisia tuntemuksia, kuten rakkaus, viha, oikeudenmukaisuudentunne tai himo. Ilman tiedettä nämä voi tosiaankin nähdä kokemuksina ”tuonpuoleisesta”.

    Tieteen keinoin on kuitenkin suurella menestyksellä valotettu näiden kokemuksien neurologisia, biologisia ja kemiallisia taustoja. En väitä, että tämä tekisi näistä kokemuksista merkityksettömiä tai olemattomia, ainoastaan että tieteen keinoin on mahdollista ymmärtää myös mistä subjektiiviset kokemukset tulevat, eikä pelkästään mitä ne ovat.

    Tässä on kaksi mahdollisuutta.

    1) Joko väität, että on olemassa jotain tuonpuoleista (mutta et tiedä mitä) jonka koet subjektiivisesti. Kutsut tätä uskonnoksi, ja sitä se onkin. Tämänkaltainen usko ei kuitenkaan ole yhtään vähemmän taikauskoista kuin parrakkaaseen mieheen tai pyhään kolmiyhteyteen uskominen: teet olettamuksen, että on olemassa jotain tieteen keinoin tavoittelematonta ja taianomaista.

    2) Tai sitten väittämä onkin seuraavanlainen. On olemassa ainoastaan subjektiivinen kokemus (oli se sitten rakkautta, kosmista yhteyttä, tarvetta tehdä hyvää tms.), muttei tuonpuoleista. Ihmiset kutsuvat tätä uskonnoksi/uskonnolliseksi kokemukseksi, kun tosiasiassa se on vain tunne muiden joukossa. Se voi olla vahva ja saada ihmiset toimimaan tietyllä tavoin, mutta se ei ole uskontoa. Ihmiset voivat rakastaa universumia uskomatta tuonpuoleiseen.

    Eli: joko olet uskonnollinen, mutta filosofisesti samassa kategoriassa fundamentalistien kanssa, tai sitten et ole uskonnollinen, ainoastaan kutsut rakkaudentuntemustasi sellaiseksi. Jos kyse on ensimmäisestä, voit halutessasi tehdä ”loogisen proposition” olla uskomatta tuonpuoleiseen subjektiivisesta kokemuksestasi huolimatta. Jos puolestaan jälkimmäisestä, käytät väärää käsitettä ja puolustat huomaamattasi myös kaikkia muita uskonnollisia (vaikket ole heidän kanssaan samaa mieltä).

  18. uusvanha ateisti said, on 08/07/2011 at 09:12

    ja siis pakko sanoa vielä:

    tuo edellinen menee jo hieman filosofiseksi pilkunnussimiseksi – oikeasti arvostan suuresti sitä että joku voi luopua uskonnon (monesti) turmelluttavasta vaikutuksesta itselle ja yhteiskunnalle ja ottaa avosylin vastaan sekä vapaus että tiede, kuten sinä teet.

    on siis myös vapautta uskoa siihen mihin tahtoo, kunhan sillä ei ole seurauksia muille. deismi siinä muodossa kun sen määrittelet ei tosiaankaan ole vahingollista muille. yritän ainoastaan sanoa että ihminen voi saada voimaa tehdä hyviä asioita ilman ”tuonpuoleista” ja elää onnellisesti.

    portin avaaminen mystiikalle (edes raolleen jättäminen) ei ole tarpeellista ja saa ihmiset uskomaan hömpötyksiin, kuten spiraalimeditaatioon ja horoskooppeihin. onko tämä vaarallista? ei oikeastaan, mutta kun nyt kerran lähdettiin tähän keskusteluun, niin minun mielestäni se ei ole filosofisesti perusteltavaa.

    en väitä, että filosofisesti perusteltava, looginen elämä olisi välttämättä edes tavoiteltavaa. en osaa aina välttämättä perustella moraalisia kantojani, mutta aina voi yrittää.

    kiitos vielä rakentavasta keskustelusta. arvostan suuresti, että käytät tätä foorumina liberaalien asenteiden puolustamiseksi.

  19. masinoija said, on 08/07/2011 at 12:20

    Minä olen aika käytännönläheinen ja allerginen periaatteelliselle filosofiselle vemppaukselle, mutta kun minulle tämä on hyvin käytännön asia. En minä voi erikseen valita, onko jokin portti raollaan vai levällään vai kiinni. Itse olen päätynyt tähän tilanteeseen pohtimalla kakarasta asti mikä tässä asiassa on olennaista, ja pudottelemalla turhanpäiväistä taikauskoa, syyllisyyteen ja syyllistämiseen nojaavaa roskaa ja muuta omasta mielestäni ylimääräistä sen kokemuksen ympäriltä. Aika pitkälle sen voi purkaa, ja mielestäni pitääkin – suurimmalla osalla kirkon dogmista ei nykymuodossaan tunnu olevan kovinkaan paljoa tekemistä itse kokemuksen kanssa. Tässä dogmissa on mennyt sekaisin muinaisten kansojen yritykset tieteen puuttuessa selittää maailman ilmiöitä, menetelmät uskonnollisen kokemuksen saavuttamiseksi ja käsittelemiseksi, ja sosiaaliset kontrollimekanismit. Koko talo on mielestäni perustuksiaan myöten niin mätä että se pitäisi repiä nurin ja rakentaa uudestaan vähän järkevämmälle pohjalle.

    Ja kyllä, ihminen voi todellakin ja ehdottomasti elää eettisesti, tehdä hyvää ja olla nettoplussaa maailmalle, ja olla samalla kivenkova ateisti. Sattumalta puolisoni on esimerkiksi juuri tällainen henkilö. Eräs raivostuttavimpia tämän aihepiirin kommentteja on se, että (kristin)usko olisi ainoa tie eettiseen ja hyvään elämään. Moraaliseen ehkä, mutta moraalinen ei ole läheskään aina sama asia kuin eettinen tai hyvä.

  20. uusvanha atesti said, on 08/07/2011 at 13:41

    Jep, eiköhän jätetä filosofinen vemppaus taas hetkeksi ja tehdään jotain hyvää.

    Kiitos tästä. Lupaan kommentoida vastaisuudessakin.

  21. Jetro said, on 08/07/2011 at 15:52

    Milloin ANTITEISMIÄ on alettu kutsumaan uusateismiksi, joka ei sanana tarkoita oikeastaan mitään? Sanoisin sen olevan hölmöä.

    Voikohan järjen puolustamista uskonnon ”hyökkäyksen” jälkeen sanoa fundamentaliseksi tai fanaattiseksi? Ihmettelen vain.

  22. Jarppu said, on 10/07/2011 at 23:23

    ”Kenties he[fundamentalistit ateistit] pommittavat vähemmän aborttiklinikoita, eivätkä lentele lentokoneita pilvenpiirtäjiin, mutta ajattelun tasolla he ovat aivan yhtä viallisia”

    Ai niinkö? Ihmiset, jotka ovat ovat äänekkäitä uskonnon huonoista vaikutuksista ja jumalien ei-olemassaolosta, ovat ajattelussaan yhtä viallisia kuin esim. Osama Bin Laden? Näiden terroristien ajetteluun kuuluu, että on ihan okei tappaa ihmisiä, koska he ovat ”Jumalan” vihollisia. Ai että ateistien ajattelu on yhtä viallista kuin tämä? Pahoittelen etukään, mutta mikä vittu SINUN ajattelussasi on vikaa?

    Ja tämmöinen käsite kuin ”ateistien fundamentaalisiipi” on kielen hyväksikäyttöä. Lyhyesti sanottuna ateisteilla ei ole mitään dogmaa tai uskomusta jota kohtaan edes teoriassa voisi olla fundamentalistinen. Tämä on ihan vastaanvanlainen solvaus kuten ”ateismi on oikeasti uskonto”(jonka älyttömyyden tunnistit jo tekstissäsi). Tässä hieman enemmän aiheesta: http://atheism.about.com/od/atheismmyths/p/Fundamentalist.htm

  23. Jarppu said, on 11/07/2011 at 00:28

    ”Uskonnon ja tieteen yhteiselo vaatii uskonnolta yhden merkittävän myönnytyksen: luopumisen fysikaalisen maailman selittämisen roolista.”

    Juuri tämän takia uusateismi-liike käyttää tiedettä uskontoa vastaan: koska uskonnot tekevät väittämiä maailmasta. Väittämiä, joita voidaan tutkia tieteen keinoin. Joten on ihan perustelusta käyttää tiedettä uskontoa vastaan. Esimerkkinä voi ottaa rukoilun voiman. Monet uskonnot väittävät, että rukoilemalla Jumalaansa he saavat haluamansa. Tämä on todettu tieteellisellä tutkimuksella vääräksi: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16569567 . Eli toisin sanoen tiede on todistanut vääräksi väittämän, että on olemassa Jumala joka vastaa rukouksiisi. Tietenkin tämä ei todista vääräksi niitä uskontoja, johon ei kuulu tämmöistä Jumalaa. Tämä kuitenkin hyvä esimerkki, miten tiedettä voi käyttää(ja pitääkin käyttää mielestäni) uskontoja vastaan.

    ”Uskonnollinen kokemus on myös empiirisesti havaittavissa ja mitattavissa sen perusteella, mitä aivoissa tapahtuu. […]Tiedettä tämä voi kiinnostaa, mutta uskonnollisen kokemuksen kannalta nämä kysymykset eivät ole millään tavalla olennaisia. Se, että tiede havaitsee tai selittää niitä ei tee niistä henkilötasolla tippaakaan vähempiarvoisia, eikä vähennä niiden merkitystä millään tavalla.”

    Jos tiede todistaisi, että tämä sinun ”uskonnollinen kokemus” olisikin itse asiassa Jumalan kommunikointia kanssasi, uskaltaisitko oikeasti väittää että tämä ei ole ”millään tavalla olennainen” asia sinulle? Varsinkin, kun aikaisemmin viittasit useampaankin lähteeseen todistaaksesi että tämä kokemuksesi on neurologisesti todistettu juttu. Vaikuttaa kaksinaismoraalita – hyväksyt kaikki tieteen antamat todistukset, jotka suosivat sinun uskomustasi, mutta et tule hyväksymään mitään, joka menisi sitä vastaan.

    Tuntuu, että sinun ”uskonnollisuus” on kuin talo ilman kattoa, seiniä tai lattiaa. Moni ei edes tunnistaisi sitä uskonnollisuudeksi. Esimerkkinä ote mitä freedictionary.com ymmärtää sanalla:

    re·li·gious (r-ljs)
    adj.
    1. Having or showing belief in and reverence for God or a deity.
    2. Of, concerned with, or teaching religion: a religious text.

    Mieluummin kutsuisit iteäsi ”hengelliseksi” ihmiseksi – näin ainakin tapahtuisi vähemmän väärinkäsityksiä. Joskin tämä sinun ”uskonnollinen kokemus” -argumenttisi on muutenkin niin epäselvä. Ateistit, kuten monet muutkin ihmiset, laskisivat sinut ei-uskonnoliseksi ihmiseksi. Ateistit eivät juurikaan ole kiinnostuneita tällaisista hengellisyyden muodoista, joten turhaan kohtelet heitä kuten vihollisia vertaamalla heitä terroristeihin. Varsinkin, kun itsekin puhut uskonnoista(muista kuin omasta epäselvästä versiostasi) samalla tavalla kuin ateistit.

  24. ksym said, on 28/07/2011 at 17:13

    ”Tämä ei tarkoita sitä, että ajatus perinteisistä yliluonnollisuuksista olisi suljettu pois: jos niistä esitetään uskottavia todisteita, jotka kestävät kriittisen tarkastelun, sehän olisi aivan järkyttävän siistiä ja uskomaton maailmankuvan mullistus.”

    Jos jostain ilmiöstä esitetään uskottavia todisteista jotka kestää kriittisen tarkastelun, eli että se toistuu tai on toistettavissa ja todistettavissa, ei ilmiö ole enää yliluonnollinen koska se on osa tätä maailmaa ja siten sen toimintaperiaate on myös selvitettävissä.

    Elikkä yliluonnollisia asioita ei ole; jos on jotain semmoista mitä emme voi selittää, niin se ei ole toistuva ilmiö vaan pikemminkin hetkellisesti ilmaantunutta virheellistä dataa jolla ei ole korrelaatiota minkään kanssa.

  25. Tilastot puhuvat said, on 02/10/2011 at 22:48

    Masinoija kirjoitti: ”Tieto ja sivistystaso maailmassa kuitekin kohoaa jatkuvasti ja keskimäärin mitä enemmän koulutusta ihmisellä on, sitä vähemmän hän nojaa sokeasti dogmaan.”

    Uskontojen vetovoima on kovaa vauhtia vähenemässä teollisuusmaissa. Mitä korkeampi hyvinvointi, sitä enemmän uskonnottomia ja uskonnollisesti välinpitämättömiä.

    http://freepathways.wordpress.com/2011/01/27/mihinuskot/

  26. reiska said, on 04/03/2013 at 15:26

    ”Uskonnollinen maailmanselitys ei keksi antibiootteja, lennätä ihmistä Kuuhun, kehitä teollisuutta, kerro miten kvarkit käyttäytyvät tai saa hehkulamppua katossa syttymään. Nämä kaikki keksinnöt ovat tieteellisen tutkimustyön tulosta ja kiitos niistä kuuluu ihmisille, jotka eivät hyväksyneet valmiina lukemaansa totuutta maailmasta vaan pyrkivät tutkimaan, keksimään ja löytämään uusia asioita.”

    Itseasiassa uskonnollinen maailmanselitys oli monien tieteenfilosofien mukaan edellytys tieteelliselle vallankumoukselle Euroopassa. Usko älykkääseen luojaan antoi syyn etsiä järjestystä myös luonnosta, ja koska oletettiin että ihminen oli luotu kyseisen luojan kuvaksi, voitiin olettaa että ihmisjärki pystyy tuottamaan merkityksellisiä havaintoja. Kannattaa tutustua tarkemmin esim Isaac Newtonin tai Michael Faradayn tutkimukseen.

  27. masinoija said, on 04/03/2013 at 16:43

    Reiska: Tieteenhistoria on ollut harrastukseni ja tiedän tuon argumentin. Se on puhtaassa muodossaan kovin länsimais-keskeinen, eikä se sinänsä kumoa tuota ajatusta siitä, että uskonto on verrattoman huono maailmanselittäjä nykypäivänä, kun pätevääkin tietoa on. Se, että ”luonnonfilosofian” juuret ovat osittain uskonnollisessa maailmankuvassa ei tee uskonnollisesta maailmankuvasta sen parempaa fyysisen maailman selittäjää – samalla tavalla kuin alkemiasta ei tee sen pätevämpää se, että se on eräs nykyisen kemian peruskivistä.

  28. reiska said, on 04/03/2013 at 17:54

    En väitäkään että uskonto voisi jollakin tapaa korvata tieteen maailman selittäjänä. Tartuin vain kommenttiisi siitä, että tiede on jotenkin kehittynyt täysin objektiivisena metodina, jolla ei ole mitään tekemistä uskonnollisen maailmankuvan kanssa (tai näin ainakin ymmärsin tekstistäsi). Ymmärtääkseni asian laita ei suinkaan ole näin, vaan raamatullisella maailmankuvalla on ollut oma hyödyllinen osuutensa nykymuotoisen tieteen synnyssä ja kehityksessä. Mutta se ei tietenkään tarkoita, että olisi perusteltua yrittää selittää asioita turvautumalla suotta yliluonnollisiin tai ”uskonnollisiin” selityksiin, kun tieteen metodeja käyttämällä voidaan löytää paljon perustellumpi selitys.

  29. masinoija said, on 04/03/2013 at 17:56

    Kiitos tarkennuksesta, tässä todellakin puhuttiin sitten ristiin.

  30. Maankulkjia said, on 28/06/2014 at 01:46

    ”[…] tutkimuksen paljastaessa, kuinka aiemmin ongelmallinen ilmiö on sittenkin täysin evoluutioteorialla selitettävissä.”

    Filosofi Kantin tekemä vallankumous oli hyvin yleisellä tasolla esitettäessä käsittääkseni sitä, että hänen mielestään ihminen ei voi päästä suoraan kosketuksiin maailman itsensä kanssa vaan ihminen on aina tekemisissä oman käsitys- ja kokemusmaailmansa kanssa. Tällaisesta ”uuskantilaisesta” näkökulmasta ajatellen koetun ja eletyn itsen ja maailman (tieteelliset) selityksillä ei välttämättä ole mitään tekemistä ”totuuden” tai ”maailman sinänsä” kanssa.

    Tieteen parissa vaikuttaakin olevan olemassa erilaisia tieteenfilosofisia suuntauksia, joista mainittakoon positivismi ja konstruktionismi. Positivismi olettaa, että (luonnon)tieteen avulla voitaisiin selittää yhä tarkkenevammin maailman sinänsä ilmiöitä. Positivistinen (uskovainen) voikin puhua vaikkapa ”luonnollisista” selityksistä, jotka jotenkin kumoaisivat muita selityksiä.

    ”Luonnollista selittelyä” sinänsä on kritisoitu (esim. Alvin Plantinga) mm. siitä, että se kumoaisi itsensä: evoluutioteorian viitekehyksessä eliön kannalta merkityksellisintä lienee se, että eliö kykenee sopeutumaan ympäristöönsä, säilymään elossa ja jatkamaan sukuaan. Tässä mielessä on toisarvoista miten ”maailma sinänsä” hänelle järjestyy hänen mielessään. Näin ollen ihmisen kokema ”luonnollinen” naiivi filosofia (että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät) ei välttämättä mitenkään kuvaa ”todellista” asiaintilaa.

    Toki luonnontieteellinen teoretisointi ja toiminnalliset kehitteet (teoreettiset ja matemaattiset mallit, tekniset ja kemialliset vimpaimet, jne.) vaikuttavat toimivan kokemassamme maailmassa, mutta tarkoittaako se, että ne ovat ”todellisia” tai ”totuutta”? Voihan olla, että ”kalevalaisina aikoina” ihmiset oikeasti kokivat vaikkapa verensulkusanojen todellakin pysäyttävän verentulemisen ja uskoivat sanamagian näin ollen olevan totta.

    Yleisesti ottaen konstruktionismi suhtautuu tosiasiaväitteisiin maltillisemmin. Konstruktionismissa ajatellaan, että maailmanselitysjärjestelmät ovat ihmismielien vuorovaikutuksen kehitelmiä, joiden avulla ihmiset toimivat ja navigoivat kokemassaan maailmassa.

    Konstruktionismi on suositumpaa kasvatus-, yhteiskunta- ja ylipäätään humanistissävyisissä ihmistieteissä. Luonnontieteissä se ei tutkimuksen taustateoriana toimine niin hyvin. Luonnontieteissä OLETETAAN mm., että olisi toisistaan erillisiä mielekkääseen keskinäiseen vuorovaikutukseen kykeneviä tiedostavia inhimillisiä subjekteja, maailma sinänsä on olemassa ja tiedostavat subjektit kykenevät kuvaamaan kokemaansa maailmaa yhä tarkemmin ja tarkemmin keksimänsä selitysjärjestelmien avulla.

  31. Mä nään sut said, on 02/05/2017 at 22:43

    Öö…
    Jouluakin juhlittiin ennen kristittyjä ne vaa pölli sen idean omaksi juhlaksi


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: