Eikö ketään edes hävetä

Avoin kirje sukupuolineutraalin avioliiton vastustajille

Päivän Iltalehti kirjoitti, että sukupuolineutraali avioliittolaki on vaikeuksissa eduskunnassa. Yhdeksän lakivaliokunnan jäsentä ovat päätyneet vastustamaan lakialoitetta, mutta huimana logiikan loikkana heistä moni sanoo kuitenkin arvostavansa mahdollisuutta rekisteröidä parisuhde.

Tällaiseen kohtapuoleen nelikymppisen, valkoihoisen, uskovaisen, lihaa syövän heteromiehen näkökulmasta koko touhu on ihan uskomatonta perseilyä. Kuten blogissa Eräs nuori vihainen mies todetaan:

En ole kuullut yhtäkään pätevää argumenttia sp-neutraalia avioliittoa vastaan. En ainuttakaan. Kaikki yritelmät tiivistyvät tavalla tai toisella siihen, että ’mitään en ymmärrä ja vieraat jutut pelottaa niin helvetisti’.

Harvoin voi olla jostain lausahduksesta näin paljon samaa mieltä.

Sukupuolineutraalista avioliitosta on tullut jauhettua netissä pidempäänkin ja samoja paperinohuita ininöitä on saanut kuunnella kerta toisensa jälkeen. Vielä kerran, pojat ja tytöt, kerätäänpä kaikki samalle sivulle – arvoisat sukupuolineutraalin avioliiton vastustajat, ohessa esiteltynä pääargumenttinne pienillä sivuhuomioilla:

1) Kristillinen avioliitto on miehen ja naisen välinen, kirkkoja ei pidä pakottaa vihkimään homopareja!

Tehdään nyt yksi asia määrättömän selväksi: avioliitto ei ole sama asia kuin kirkkohäät. Avioliitto lain tarkoittamassa muodossa on aikuisten päätäntävaltaisten ihmisten välinen sopimus, joka voidaan solmia maistraatissa. Kirkon ei tarvitse vihkiä homoja vaikka laki tulisi voimaan. Kysymys homojen kirkkohäistä on kristillisten homojen ja kirkon välinen vääntö, ja se on aivan eri juttu.

Kaikin puolin järkevintä olisi, mikäli ryhdyttäisiin toimimaan niin kuin useissa maissa ympäri Eurooppaa, jossa avioliitto solmitaan maistraatissa ja siunataan erikseen kirkossa.

2) No mutkun Raamatussa sanotaan…

Taidat olla ns. käyttöehtouskovainen, joka scrollaa loppuun ja napsauttaa ”Hyväksyn” lukematta tai sisäistämättä sanaakaan tekstistä. Suosittelen oikeasti lukemaan läpi Raamatun ja mielellään hieman oman uskonnon historiaa ja raamatuntutkimusta siihen ohelle.

Poimimalla Raamatusta yksittäisiä jakeita ymmärtämättä niiden kontekstia voidaan oikeuttaa homouden vastustuksen lisäksi vähän vaikka mitä, kuten orjuus tai se, että avioliitto on raiskaajan ja raiskatun välinen asia. Vaikka säe olisikin kirkon dogmaa, kannattaa miettiä, onko se enää mitenkään relevantti nykymaailman kannalta. Yhteiskunnan edistyminen pudottaa pois pelistä yksi kerrallaan tällaisia ajasta jälkeen jääneitä elementtejä. Mites ne naispapit?

Tämä viisastelu raamatunsäkeistä on kuitenkin turhaa, koska suurempi kysymys on: mitä sitten vaikka Raamatussa sanotaan näin? Miksi sen pitäisi merkitä jotain yhteiskunnalliselta kannalta sellaisessa maassa, joka on käytännön tasolla hyvin maallistunut? Raamattu käskyineen olkoon kirkollisten ihmisten asia, koko yhteiskuntaa koskevat lait ovat eri juttu.

3) Miksei rekisteröity parisuhde riitä?

Rekisteröity parisuhde ja avioliitto eivät ole lain edessä sama asia, kirkosta jälleen viis. Suomessa rekisteröidyiltä pareilta puuttuu oikeus avioliiton ulkoiseen adoptioon ja yhteiseen sukunimeen. Tämän lisäksi on täysin turhaa pyörittää kahta erillistä mutta lähes identtistä byrokratiaa. Mikäli esimerkiksi avioliittolakiin tulee muutoksia, samat muutokset tule tehdä erikseen lakiin rekisteröidystä parisuhteesta. Lakien erottaminen toisistaan on pelkkää rahan ja vaivan hukkaa.

4) Hahaa! Adoptio-oikeus! Sitten homoparit voivat saada lapsia!

Tähän liittyy toinen suurimmista väärinkäsityksistä: kuvitellaan, että jatkossa homot ja lesbot voisivat yhtäkkiä alkaa hankkia lapsia, jota ei ole aiemmin tapahtunut. Homopareilla on ollut Suomessa lapsia iät ja ajat ja heitä on nykyisinkin tuhansia, tämä ei ole mikään uusi juttu. Jätetään ihan harjoitustyöksi, miten tämä mahdollisesti onnistuisi noin käytännön kannalta.

Kyseisten lasten asema on ollut lain edessä pitkään huonompi kuin heteroparien lasten perheen sisäisen adoptio-oikeuden puuttuessa. Onneksi tämä epäkohta sentään tuli korjattua pari vuotta sitten. Jostain syystä myöskään minkäänlaista armeijaa traumatisoituneita homo- ja lesboparien lapsia ei tunnu löytyvän. Viimeksi he taisivat olla julkisuudessa osoittaessaan mieltä naisparien hedelmöityshoidon puolesta. Ja nyt puhutaan aikuisista ihmisistä, ei lapsista.

5) No mutta lapsi tarvitsee isän ja äidin! Johan maalaisjärkikin sanoo että…

Tunge se maalaisjärki hanuriisi – kun päätetään tällaisista ihmisten perustavanlaatuisiin kansalaisoikeuksiin ja lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista, päätösten pitää perustua tutkittuun ja todettuun tietoon, ei satunnaisen nettikirjoittelijan ja naapurin Kaken arveluihin.

”Lapsella on oikeus isään ja äitiin” on puhkihoettu mantra, joka kuulostaa nasevalta, mutta jonka sisältöarvo on lähellä nollaa. Yleensä keskustelu tämän argumentin käyttäjän kanssa etenee suunnilleen seuraavasti:

“Oletko tullut ajatel…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Tiedätkö tutkimuks…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Oletko henkilökohtaisesti tav…”
“LAPSELLA ON OIKEUS ISÄÄN JA ÄITIIN!”
“Joo hohhoijaa, suksi suohon.”
“LAPSELLA ON OIK… haha kato, me väiteltiin tuo nurin, ei niillä ole mitään järkeviä perusteita!”

Entä jos voidaan osoittaa, että lapsi kasvaa ihan yhtä onnelliseksi ja tasapainoiseksi jossain muussa ympäristössä? Mitä tälle hokemalle silloin käy? Lapsi tarvitsee turvallisen kodin ja rakastavat vanhemmat, eivätkä homoparien lapset voi nykytiedon valossa sen huonommin tai paremmin kuin heteroparien. Jos olet eri mieltä, antaa tulla sellaisia riippumattomia tutkimustuloksia, joiden taustalla ei ole amerikkalainen kristillinen tutkimuslaitos tai katolinen perinteisiä perhearvoja kunnioittava järjestö (pliis lainatkaa George A. Rekersiä…) – tai tietenkään päin vastoin sukupuolivähemmistöjen etujärjestö. Vihje: tämä ei ole matematiikkaa, joten yksi poikkeava tulos yhteiskunnallisessa tutkimuksessa ei kumoa koko ajatusta. Tulosten pitää olla johdonmukaisia ja toistuvia.

Sitäpaitsi, jatketaanpa tätä logiikkaa – olet siis myös sitä mieltä, että eronneilta yksinhuoltajilta, leskiltä ja vaikkapa niiltä, joiden puoliso on puolet vuodesta työmatkoilla, pitää ottaa lapsi pois? Eikö? Miksi ei? Eikö se lapsi tarvinnutkaan isää ja äitiä?

6) Mutkun homot ei voi luonnollisesti saada lapsia ja homous on luonnotonta!

Ok – vaihdevuodet ylittäneille naisille ja hedelmättömyydestä kärsiville pakkoavioero ja adoptio-oikeus pois! Ai eikö? Miksei?

Homoseksuaalisuus on sillä tavalla luonnotonta, että sitä tavataan kaikkialla eläinkunnassa, hyönteisistä lintujen kautta nisäkkäisiin. Lähimmillä ihmisen sukulaiseläimillä, kääpiösimpansseilla, homoseksuaalinen käytös on erittäin yleistä.

7) No mutta homoparien lapsia kiusataan!

Meillä koulussa kiusattiin yhtä jätkää kun sen vanhemmat olivat köyhiä, kuulen kiusatun toista siksi koska vanhemmat olivat läskejä ja kolmatta siksi koska toinen vanhemmista oli ulkomaalainen. Eli köyhiltä, läskeiltä ja ulkomaalaisilta lapset pois?

Vai olisiko ongelma se kiusaaminen. Mitä jos lakkaisit itse olemasta homofobinen ihmisperse ja kertomasta lapsillesi, että homot on yök, eiköhän se kiusaamisongelma ratkeaisi sillä? Tiesitkö muuten, että edelleen kiusataan sellaisten heteroparien lapsia, joista toinen on valko- ja toinen tummaihoinen. Mitä suosittelisit lääkkeeksi tähän?

Kannattaa myös varoa, ettei asenteillaan tapa omaa lastaan.

8) No mutta kun sukupuolineutraali avioliitto loukkaa uskonnollisia tahoja!

Niin muuten loukkaa avioerokin, eli hankkiudutaanko siitäkin eroon? Nämä uskonnolliset tahot toki ovat usein sillä tavalla tekopyhiä, että esimerkiksi oma avioero tai uudelleen avioituminen on ihan ok, koska siinä on oma lehmä ojassa, mutta sellaista juttua saa kyllä lyödä Raamatulla, joka ei itseä kosketa tai omaa elämää rajoita.

Minua loukkaa ja vituttaa Big Brother, jääkiekkohysteria, uskonnollinen fundamentalismi ja James Hirvisaari, mutta koska en ole itsekeskeinen kapeakatseinen ihmisperse, ymmärrän sen, että minun loukkaantumiseni ei ole mikään syy kieltää tällaisia asioita lailla.

Ihan oikeasti, mikä helvetin peruste on ihmisten kansalaisoikeuksien ja lasten aseman polkemiselle se, että joku saattaa loukkaantua? Tämän kaliiperin asia voidaan kieltää, mikäli sen voi todeta aiheuttavan kiistattomasti ihan oikeaa, konkreettista, huomattavaa haittaa.

9) Miksi kunnioitetaan vain kaiken maailman homojen oikeuksia, eikä Tavallisten Kunnon Ihmisten tai kristittyjen?

Kaiken maailman homot eivät noin keskimäärin halua viedä lainvoimaa Tavallisten Kunnon Ihmisten tai kristittyjen avioliitoilta tai käskeä kyseisiä ryhmiä harrastamaan homoseksiä (paria turhaa propellilakkia lukuun ottamatta). Tietyn tyyppisillä kristityillä taas on kova paine tulla kertomaan, miten kaikkien muiden pitäisi heidän ympärillään elää. Suosittelen pohtimaan, mikä käytännöllinen ja eettinen ero on sen välillä, että vaatii kaikkia muita elämään itse noudattamiensa rajoitusten ja makuasioiden mukaisesti, tai vaatii ainoastaan muita tajuamaan, että jotkut haluavat elää elämänsä eri tavalla.

10) Samoilla argumenteilla voidaan perustella lukumääräneutraalia avioliittoa!

Joo, suhteellisen pitkälle, mutta mitä sitten? Ihan oikeasti, entä sitten? Vai vihjaatko että tämä on kamala slippery slope, ja sen jälkeen varmaan saa mennä naimisiin koiran kanssa?

11) No mutta kun enemmistö on sitä vastaan!

On ensinnäkin kyseenalaista, onko enemmistö todellakin tätä vastaan – suurta osaa kansasta ei taitaisi vähempää kiinnostaa, ellei asiasta paisutettaisi kohua. Ja vaikka olisi, monilla on mennyt hieman ohi se, että demokratia ei ole mitään enemmistön mielivaltaa vähemmistöjä kohtaan – ja kun katsoo tämän ”enemmistön” perusteluja, melkoisesta mielivaltaisuudesta on nimen omaan kyse.

Sivistyneessä ja eettisessä yhteiskunnassa myös vähemmistöjen oikeudet tulee huomioida ihan samalla tavoin kuin enemmistönkin niin kauan, kun se ei aiheuta konkreettista ja selkeää haittaa. Se, että jotain jengiä vähän harmittaa kun kaikki eivät leiki tasan heidän haluamiensa sääntöjen mukaisesti vaikka he ihan hirveästi niin tah-too-oo-oo on vähän eri luokan epäoikeudenmukaisuus kuin se, että joltain ihmisryhmältä karsitaan mielivaltaisesti kansalaisoikeuksia.

***

Tämä kirjoitus on hieman kiukkuisempi kuin blogaukseni täällä yleensä, josta syytän lievää taisteluväsymystä – vaalituloksen ja Päivi ”onnellinen perhe-elämä vain heteroille” Räsäsen sisäministeripestin jälkeen nämä keskustelut ovat käyneet aika kuumina ja puuduttavina.

Minä en jaksa ymmärtää sitä empatian ja kriittisen ajattelun puutetta, mikä suurta osaa kyseisiin keskusteluihin osallistuvasta jengistä vaivaa. Miten se on niin vaikea ymmärtää, että omat makuasiat eivät ole mikään peruste polkea lasten oikeuksia turvalliseen perhe-elämään ja estää toista ihmistä toteuttamasta perimmäisintä inhimillistä taipumustaan, rakavastavan suhteen ja perheen perustamista?

Mikä vittu teitä oikein vaivaa?

(päivitetty 7.7. – tarkennettu mm. kohtia #2 ja #4)


PS. Keskustelu jatkuu melkoisen vilkkaana, ilmeisesti kirjoitus osui muutaman muunkin henkilön turhaumaan tästä aiheesta – tällä hetkellä (6.7. 22:30) vierailijoita on noin 51 000 kappaletta. Kiitoksia kaikista kannustavista kommenteista, sekä niille eri mieltä oleville, jotka ryhtyivät aidosti keskustelemaan asiasta.

Kommentteja paukkaa siihen tahtiin, etten ainakaan lähipäivinä ehdi niihin reagoida. Jos haluat kommentoida tekstin sävyä tai sitä, miten en selvästi tajua mitään kun kohdassa 2 tulkitsin Vanhaa Testamenttia vaikka UT:n kakkosedikan säännöt korvaavat sen, miksi puhun vain homoista enkä yhtään lesboista tai miksi se homostelu nyt on vaan luonnotonta kun ei ne voi saada lapsia, nämä on puitu jo pariin kertaan kommenteissa, enkä jaksa jauhaa samoja asioita uudelleen.

Jos haluat tulla vain kertomaan, että ”tämä on paska teksti ja olet selvästi homo”, onneksi olkoon: tulit juuri kertomaan kaikille, että vaikka miten mietit, et keksinyt ensimmäistäkään järkevää vastaväitettä, mutta jotain oli hätäpäissään pakko määkäistä. ”Itte oot kakkahousu, senkin kakkahousu”, kuten lastentarhassa tavattiin sanoa.

Luettavaa päivän pääteeksi:

Is homophobia associated with homosexual arousal?

Only the homophobic men showed an increase in penile erection to male homosexual stimuli. The groups did not differ in aggression. Homophobia is apparently associated with homosexual arousal that the homophobic individual is either unaware of or denies.

Adams HE, Wright LW Jr, Lohr BA, Department of Psychology, University of Georgia, Athens 30602-3013, USA.

Prostituution laillisuuskysymykset

Posted in Seksuaalisuus, Surrealistisen logiikan äärellä, Valtiovalta by masinoija on 18/09/2009

Seurasin vuonna 2005 mielenkiinnolla eduskuntaväittelyä, joka koski seksin ostokieltoa. Keskustelu oli kieltämättä kiehtovaa, sillä harvoin olen nähnyt samassa leirissä niin erilaista porukkaa. Seksin ostokieltoa nimittäin vastustivat mm. seksityöntekijät, poliisi, Stakes ja evankelis-luterilainen kirkkokin. Oli jotenkin tragikoomista seurata ostokiellon puolustajien taistelua aatteensa puolesta. Mielestäni täytyy olla erityislaatuisen himmeä tyyppi, jos kokee olevansa oikeassa sellaista rintamaa vastaan, jossa ovat mukana teon tekijä, teon haittapuolien siivoaja ja se taho, joka tuomitsee itse teon moraalittomaksi.

Mikä on minun kantani? Itse olen tässäkin asiassa sellainen epäkiitollisen keskitien kulkija, joka haluaisi tunnustaa ilmiön realiteetit ilman sen ihmeempää idealismin paloa suuntaan tai toiseen, sekä yksinkertaisesti minimoida ilmiön haittapuolet niin hyvin kuin se realistisesti on mahdollista. Tältä pohjalta en ole nähnyt ensimmäistäkään hyvää perustelua sille, miksi prostituution pitäisi olla laitonta.

On ihan selvää, etteivät kiellot pure. Onko historiassa aikaa, paikkaa tai ideologiaa, jolloin prostituutioita ei olisi ollut olemassa? Isompi kysymys tietysti on, millä perusteella prostituutio pitäisi ylipäänsä kieltää?

Asiallinen keskustelu aiheesta on vaikeaa, koska se herättää melkoisen määrän tunteita ja sumeaa logiikkaa. Edelliseen blogimerkintääni sain kommentin, jossa käytiin kuvaavasti läpi parikin perushölmöyttä. Mukana oli hieman verhottuna aina yhtä nokkela ”öhö öhö taidat itse ostaa nusua / olla pedofiili / warettaa kaiken musiikkisi kun olet niin kiinnostunut prostituutiosta / lapsipornosuotimesta / tekijänoikeuksista” sekä aina yhtä mahtava ”jos prostituutio pitäisi laillistaa niin eikö samalla logiikalla sitten murhaaminen, ylinopeuden ajaminen ja varastaminen”. Ihan oikeasti, tuo ensimmäinen on aihepiiristä riippumatta yhtä nokkela kommentti kuin ”itse olet kakkapylly”, ja toinen taas… Noh, minä toivon että sen väittäminen, ettei ymmärrä eroa vaikkapa mietojen huumeiden, murhan, prostituution ja varastamisen laillistamisessa on tahallista älyllistä epärehellisyyttä. Mikäli ihan oikeasti tarkoittaa tuota, on ehkä parempi mennä jonnekin juttelemaan vaikka hattivateista.

Mikä prostituutiossa on pielessä?

Ihan ensin tietysti pitäisi määrittää, mikä prostituutiossa on pielessä – miksi se ylipäänsä pitäisi kieltää, vai pitäisikö? Perusargumentteja ovat ne, että prostituutio on syntiä ja Jumala heittää kuumalla kivellä päähän, prostituutio on minun mielestäni inhottavaa ja väärin joten se pitäisi kieltää  ja että joka kerta kun patriarkaatti maksaa seksistä, se on raiskaus. Nämä kaikki voidaan sivuuttaa asiakeskustelun kannalta merkityksettömänä kohkaamisena.

Suurin ongelma prostituutiossa – joka ei muuten koske vain naisia, vaan myös miehiä ja trans-sukupuolisia – ovat nähdäkseni tilanteet, jossa alalle pakotetaan, painostetaan ja kiristetään ihmisiä. Tämä on aivan yksiselitteisen väärin. Seksuaalinen itsemääräämisoikeus on yksi eettisen yhteiskunnan peruspilareista, joihin ei tule millään tavalla kajota. Mitä tahansa ihminen seksuaalisuutensa saralla tekee, sen tulee olla hänen oma päätöksensä, johon kuuluu oikeus sanoa ”ei”. Toinen merkittävä ongelma on laittoman prostituution taustalta löytyvä järjestäytynyt rikollisuus: ihmiskauppa, huumekauppa, parittaminen ja niin edelleen. Nämä seikat liittyvät tiiviisti yhteen.

Jos edellinen olisi koko kuva prostituutiosta, kielto olisi perusteltua, mutta näin yksinkertaistahan se ei ole. Entäpä ne alalla vapaaehtoisesti olevat?

Seksityö uravalintana

Seksuaalisuus on useimmille ihmisille enemmän tai vähemmän arka asia, eikä useimmille tule mieleenkään, että jotkut suhtautuvat seksuaalisuuteensa melkoisen rennosti tai jopa funktionaalisesti. Yleinen käsitys seksityöläisestä on se, että kyseessä on aina alistettu nainen, joka on alalla vastoin tahtoaan, vaikka muuta väittäisikin. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Kaikkialla, myös Suomessa, on miehiä ja naisia, jotka ovat valinneet seksityön tietoisesti ammatikseen.

Joillekin ajatus siitä, että harrastaa seksiä vapaaehtoisesti vieraiden, mahdollisesti rumien, lihavien ja haisevien ihmisten kanssa on käsittämätön. Jos jo sekasaunaan tuleminen alasti tuntuu hieman vieraalta, on helppo ajatella, että seksin antaminen maksusta on automaattisesti iljettävä ja ahdistava asia. Varmasti se sitä joskus onkin, mutta noh – jotkut siivoavat teurastamojätettä, jotkut ovat viemärisukeltajia ja jotkut Iltalehden tai Ilta-Sanomien toimittajia. Ihmisillä on erilainen sietokyky erilaisiin vastenmielisiin asioihin. Jotkut pitävät seksityötä paskaduunina siinä missä muitakin, jotkut kertovat nauttivansa siitä kuten mistä tahansa työstä.

Jokainen seksityöntekijä ei ole voimaton uhri. Niin kauan kuin kyseessä on oma henkilökohtainen valinta, on vaikea nähdä, mikä tilanteessa on pielessä. Tällöin on myös vaikeaa nähdä, että kyseessä olisi seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta luopuminen – henkilö itse on valinnut työnsä. Tämä on reilun kaupan seksityötä,  vapaaehtoiselta työläiseltä vapaaehtoiselle ostajalle. Asiakkaat etsitään esimerkiksi internetin kautta, penniäkään ei mene parittajalle tai muille rikollisille ja (toivottavasti) verotkin tulevat maksettua.

Katukuva kauniiksi, viis seurauksista

Seksin kategorinen ostokielto on tullut voimaan mm. Ruotsissa ja Norjassa, ja se näyttää varmasti hyvältä katukuvassa. Jonkin asian kieltäminen on toimenpiteenä yksinkertaisimmankin äänestäjän ymmärrettävissä ja kun seksikauppa ei ole avointa, se on poissa silmistä ja poissa mielestä. Poliittista pääomaa kolisee ja fiilis on kova: nyt me ollaan tehty jotain asialle!

Ruotsalaisten seksityöntekijöiden mukaan tilanne on kuitenkin entistä huonompi nimen omaan huono-osaisimmilla prostituoiduilla.  Laittomasti maassa olevat puolestaan uskaltautuvat entistä huonommin  hakemaan apua, edes lääketieteellistä sellaista. Ongelmat kertautuvat ja rikollisten ote heistä on entistä tiiviimpi. Kiristäminen, hakkaaminen ja uhkaileminen on ihan ok, sillä viranomaisten puheille ei ole asiaa. Toisaalta niillä, jotka pyörittävät itse omaa toimintaansa, toiminta jatkuu entiseen malliin.

Mikä on siis kiellon nettovaikutus? Seksityöntekijöiden  olot ovat aiempaa huonommat, rikolliset tienaavat yhä ja kauppa käy edelleen. Hiphei.

Missä mennään Suomessa?

Suomessa vuonna 2006 voimaan tulleen lain mukaan ostaminen on laillista yksityisiltä toimijoilta, mutta ei parituksen tai ihmiskaupan uhreilta. Tämä kuulostaa paperilla todella hyvältä, mutta käytäntö mättää.

Prostituoitujen tukipisteen ja Helsingin rikospoliisin mukaan asiakkaat eivät enää uskalla rangaistuksen pelossa antaa ilmi tilanteita, joihin saattaa liittyä paritusta tai ihmiskauppaa.  Rangaistuksia on vaikea jakaa, sillä syyllisyyttä on vaikea todistaa. Paritusjutuissa ei myösk ään voida kuulla seksin ostajia todistajina, sillä he käytännössä todistaisivat itseään vastaan.

Kaduilta toimivien prostituoitujen asema on huonontunut: nopeat ja hätäiset kauppatilanteet ovat lisääntyneet, joka lisää riskiä väkivaltaisen asiakkaan uhriksi joutumiselle. Tämä osoittaa hyvin, miten monisyisestä tilanteesta on kyse: yksinkertaisilla kielloilla voi olla monitahoisia seurauksia.

Reilun kaupan seksiä

Oma näkemykseni on, että haitallisten lieveilmiöiden minimoimiseksi prostituution tulee olla laillista ja yhteiskunnan säätelyssä. Jokainen vapaaehtoinen ja valvonnassa toimiva seksityöntekijä syö markkinoita ja pohjaa rikolliselta toiminnalta, ihmiskaupalta ja pakon alla tapahtuvalta prostituutiolta. Seksialan työn pitää olla yhteiskunnan valvottavissa ja säännösteltävissä ja työterveydenhuollon ja vastaavien etujen tule olla vähintään samalla tasolla kuin muissakin ammateissa.

Edellisen blogimerkinnän kommentissa kirjoittaja toi esille seuraavan varsin ahdistavan tapauksen:

Yksi eräällä rajatulla keskustelupalstalla kirjottava ihminen kertoi aiemmin myyneensä itseään siksi, että klassisten lapsuuden hyväksikäyttökokemusten takia hän katsoi, ettei hänellä ole oikeutta sanoa ei hänen ruumiiseensa kajoajille eikä siitä ole mitään hyötyä, joten miksi edes yrittää. Joten jos joku asiakas vaati häntä tekemään jotain mitä hän ei halunnut tehdä, hänen reaktionsa oli alkaa voimattomuuttaan itkeä. Ainakin tämän ihmisen kohdalla ei voi todellakaan puhua vakaasta tahdosta ja vapaaehtoisuudesta.

Laillisuuden mukanaan tuoman valvonnan toivoisi pureutuvan ihmiskaupan lisäksi myös juuri tällaisiin tapauksiin. Jos tällaisen henkilön keskustelukumppanina on joku muu kuin parittaja-Sergei ja Spiidi-Kake Kurvista – sanotaan vaikka työterveyslääkäri tai tukipisteen työntekijä – voisi helposti kuvitella, että elämän ja ongelmien syrjästä saa vähän paremmin kiinni. Viranomaisilta ei tarvitse piiloutua, vaan tarvittaessa voi hakea myös ammattiapua ilman pelkoa siitä, että poliisi kolkuttaa ovelle.

Abstrakti vastustus ostamiseen ja myymiseen

Prostituutioita vastustetaan usein myös melko abstrakteista näkökulmista, johon syyllistyvät useimmiten aatteelliset kristilliset- tai feministijärjestöt. Ollaan huolissaan naiskuvasta kokonaisuutena tai siitä, mikä on suomalaisen miehen vointi ja suhde hänen perheeseensä, jos kerran prostituoitujen luona pitää käydä. Mitä jälkimmäiseen tulee, onko tämä mieskuvasta huolehtiminen pakko tehdä heikko-osaisimpien prostituoitujen kustannuksella? Eikö kannattaisi huolehtia ensin hyväksikäytettyjen hyvinvoinnista ja alkaa sitten parantaa sitä miesten asemaa? Jos jälkimmäinen tehdään tarpeeksi hyvin, eikös se sitten tällä logiikalla söisi asiakaspohjan prostituutiolta, oli se laillista eli ei.

En myös oikein ymmärrä, miten vapaaehtoisen ja itsenäisesti toimivan naisprostituoidun toimintaa voi nähdä naisvihamielisenä tai jotenkin feminististen arvojen vastaisena. Eikö nainen tässä tilanteessa ole nimen omaan se vahva toimija? Tilanne on tietysti täysin toinen, jos kyseessä on parittajan tallissa (puoli)väkisin oleva henkilö. Epäselväksi jää myös, miksi myös mies- ja transsukupuolinen prostituutio pitäisi kieltää feministisin perustein? (Feministisessä ajattelussa minun käsitykseni tasa-arvosta olisivat lähinnä individuaalifeminismiä tai anarkofeminismiä.)

Väkisin tulee mieleen se, etteivät noiden mielipiteiden edustajat ole oikeastaan kiinnostuneita prostituoitujen hyvinvoinnista tai koko ilmiöstä tosimaailmassa. He haluavat ajaa omaa pointtiaan, olla oikeassa, käyttää aihepiiriä retorisena välineenä ja filosofoida – viis siitä, mitä reaalimaailmassa tapahtuu.

Seksityöläinen erityisryhmien auttajana

Seksityöläisten julkisuuskuva on hävyttömän huono kun huomioidaan se, millaista apua he voivat antaa tietyille ihmisryhmille. Yleisen kapeakatseinen kuvahan on se, että huorissa käyvät vain merimiehet ja sikasovinistit, jotka pettävät vaimoaan. Tämä ei todellakaan ole koko kuva siitä, millaiset ihmiset käyttävät seksityöläisten palveluja.

Prostituoitujen asiakkaina on myös yksinäisiä, ujoja, kenties jollain tavalla vammaisia tai ihan vain rumia ihmisiä, joilla ei yksinkertaisesti käy flaksi vapailla markkinoilla. Henkilökohtaisesti minulta ei löydy kuin kunnioitusta niille seksityöntekijöille, jotka ottavat asiakkaakseen etenkin tällaisia ihmisiä. Työ ei varmasti ole helppoa, mutta etenkin näille asiakkaille mahdollisesti ainoa tapa toteuttaa seksuaalisuuttaan, joka on kuitenkin ihmiselle äärimmäisen perustavanlaatuinen tarve. On vaikea nähdä, miten seksin ostaminen vapaaehtoiselta seksityöntekijältä on esimerkiksi tässä tapauksessa moraalitonta, epäeettistä tai seksin myyjää halventavaa.

Vai onko ajateltava jotenkin niin, että näiden ihmisryhmien pitää vain kärsiä vammansa tai henkisten ja fyysisten ongelmiensa lisäksi myös siitä, etteivät he pysty toteuttamaan biologiselta kannalta perustavanlaatuisinta viettiään? Tämä vain siksi, koska se on jonkun kolmannen osapuolen mielestä jollain abstraktilla tavalla väärin.

Asiat asioina, mielipiteet omalla ajalla

Prostituution lakikysymykset ovat varsin hyvä kenttä sumean ja emotionaalisen päätöksenteon bongailuun. Tasa-arvoasiat ja ihmisoikeudet ovat minulle tärkeä asia, ja itselläni tekeekin pahaa se, että nämä ohitetaan toivomuspohjaisen politikoinnin avulla – eli kieltämällä jotain ja ajattelemalla, että jos me ihan hirveesti toivotaan ja halutaan, paha ilmiö katoaa, eikä sitä tarvitse ajatella.

Jos yhteiskunnalliseen ja teknologiseen kehitykseen laitettaisiin puolet siitä energiasta, mitä vuosittain kulutetaan toisten ihmisten seksuaalisuuden ja moraalin kyttäämiseen, meillä olisi maailmanrauha ja minä naputtelisin tätä Marsissa.

Kirjoittaja on toistaiseksi maksanut seksinsä luonnossa.


Aihetta sivuten:

Turpa kii kun mä autan sua – Punaisen diivan blogi

Poliisi tarjoaa patukkaa – Seksualistin päiväkirja

Bongaa parittaja – Seksualistin päiväkirja

Seksin ostokielto voimaan Norjassa – Markus Janssonin blogi

Seksin ostokielto heikentäisi prostituoitujen asemaa – Kasvi.org

”Vapaaehtoista” vai ”pakotettua” riistoa – Venla Hiidensalo

Seksinostokiellosta – Oli sitten pakko koskea kun kiellettiin

Tanskan vasemmiston viha perusoikeuksia kohtaan – Pravda – totuuden toinen puolikas

Taisi tulla sanottua – Larkon havaintoja

Miksi valitsin ”maailman vanhimman ammatin”? – Ellit

Huorapäiväkirja

Homot, lesbot, eläimiinsekaantujat ja pedofiilit

Suomessa on tänä keväänä keskusteltu mm. homo- ja lesboparien sisäisestä adoptiosta, minkä lisäksi homojen ja lesbojen oikeuksia sivuttiin myös EU-vaalikeskusteluissa. Aina, kun julkisuudessa puhutaan homojen tai lesbojen oikeuksista, voi ryhtyä laskemaan sekunteja. 5… 4… 3… 2… 1… ja sieltä se tulee, jonkun tunkkaisen oikeistopopulistin suusta tai mielipidepalstan kirjoittajan kynästä: ”NYT JOS ANNETAAN HOMOILLE OIKEUKSIA NIIN MILLOIN LAILLISTETAAN ELÄIMIINSEKAANTUMINEN JA PEDOFILIA!!1!!1!”.

Tätä jauhamista ja sen herättämää yleisökeskustelua on tullut seurattua niin adoptiolain kuin Essayahin kommenttien tiimoilta. Mieleen nousee väkisin aika synkkä kuva: ilmeisesti edellä mainittuja mielipiteitä esittävät henkilöt eivät aidosti tunnu ymmärtävän tasa-arvoisen ja molemminpuoliseen suostumukseen perustuvan suhteen, sekä epätasa-arvoon ja alistamiseen perustuvan suhteen eroa. Liekö tämä oireellista heidän ajattelutavastaan laajemminkin, paha sanoa.

Jospa tämän asian koettaisi selittää mahdollisimman yksinkertaisesti. Homo/lesbosuhteen ja toisaalta eläimiinsekaantumisen tai pedofilian rinnastaminen on täysin absurdia, sillä kyseessä kaksi täysin erilaista ilmiötä:

Homo/lesbosuhde – tasa-arvoiset vapaaehtoiset partnerit: Tämä toimii aivan samoilla periaatteilla ja samoilla ongelmilla kuin tavallinen heterosuhde. Kyseessä on kaksi aikuista ihmistä, jotka ovat suhteessa niin henkisesti kuin juridisesti tasa-arvoisia, sekä vapaaehtoisesti siinä mukana. Kyseessä ei ole hyväksikäyttö, kumpikaan parisuhteen osapuoli ei ole siinä mukana vastoin tahtoaan, eikä suhde vahingoita siihen kuuluvia henkilöitä tai ulkopuolisia. Kumpikin osapuoli voi siis sanoa seuraavan: ”minä suostun aikuisena, henkisesti ja juridisesti asioistani päätäntäkykyisenä ihmisenä parisuhteeseen sinun kanssasi.”

Mikäli nämä seikat eivät toteudu, mennään aina epäterveen parisuhteen puolelle ihan riippumatta siitä, mitä sukupuolikokoonpanoa sen jäsenet ovat.

Pedofilia/insesti/eläimiin sekaantuminen – epätasa-arvoiset partnerit, joista toinen kykenemätön antamaan suostumustaan: Tässä suhteessa on kaksi osapuolta, joista toinen on hallitsevassa ja määräävässä asemassa, toinen puolestaan henkisesti ja juridisesti kykenemätön antamaan suostumustaan suhteessa olemiseen. Lapsella ei ole henkisiä valmiuksia suostua seksisuhteeseen aikuisen kanssa, eikä hän voi olla suhteessa tasa-arvoinen partneri. Lisäksi on kiistatonta näyttöä, että pedofilia ja insesti vahingoittavat lasta. Eläimiltä luonnollisestikin puuttuvat tarpeelliset kognitiiviset kyvyt koko asian käsittelyyn, eivätkä ne voi antaa yksiselitteistä suostumustaan.

Kun asiaa yhtään ajattelee, minkäänlaisen slippery slope -argumentin vetäminen näiden kahden välille kertoo lähinnä siitä, miten puutteellisella ymmärryksellä mielipiteen esittäjä toimii, tai miten törkeästi hän yrittää manipuloida kuulijoitaan. Homo- tai lesbosuhde on psykologiselta ja käytännön kantilta normaali tavallinen parisuhde, jossa ei pitäisi olla mitään ihmettelemistä – osapuolilla vain on koipien välissä keskenään samanlaiset sutkuttimet. Tällaisen suhteen hyväksymiselle ei ole mitään järkiperäistä estettä. Homo- ja lesbosuhteesta on yhtä pitkä matka rikolliseen, patologiseen ja vahingolliseen lapsen tai eläimen hyväksikäyttösuhteeseen kuin normi-heterosuhteesta. Sen väittäminen, että yksi johtaa toiseen tai että nämä ovat mitenkään rinnasteisia kertoo lähinnä siitä, että mielipiteen esittäjä on ihmissuhteiden psykologiasta ja realiteeteista niin pahasti pihalla, ettei suuta ehkä kannattaisi avata ollenkaan, ennen kuin on hieman tutustunut aiheeseen.

Toisaalta, mikäli tätä slippery slopea ulvovat henkilöt eivät aidosti ymmärrä eroa a) aikuisten ihmisten tasa-arvoisen suhteen ja b) aikuisen ihmisen tekemän hyväksikäytön välillä, suosittelen vahvasti terapiaa.


Aihetta sivuten:

Tyynynpurijoille perheen sisäinen adoptio-oikeus? – Touch of Pink in London

Suvaitsevaisuudessaan suvaitsematon – Pravda – Totuuden toinen puolikas

Mietintöjä adoptiolaista – Saastainen huone

Pentti Oinonen ja keskustelu homoparien oikeuksista – Hommawatch | Sarja yksittäisiä kirjoituksia joita ei saa yleistää

Heitä homo voltti! – Teemu Hiilinen