Huumeiden dekriminalisoinnista hyviä tuloksia
Siinä missä Suomessa yleinen linja huumelainsäädännössä tuntuu kiristyvän ja pitkätukkainen chiliharrastajakin saa hieman epäileviä katseita ostaessaan Anttilasta kasvilamppuja ja ruukkuja, maailmalta kuuluu hieman toisenlaisia uutisia. Euroopan pahimpiin kuuluneiden huumeongelmien kanssa paininut Portugali teki vuosituhannen alussa yllättävän vedon ja dekriminalisoi kaikki huumeet, niin miedot kuin vahvatkin. Mikä oli tulos? Maalaisjärkihän nimittäin sanoo, että jos ei tötsöttelystä linnaa rapsahda, huumeiden käyttäminen räjähtää käsiin ja koko maasta tulee huumehörhöturistien paratiisi!
No, ei aivan.
Viisi vuotta lain voimaan astumisen jälkeen vuonna 2006 huumekuolemat putosivat Portugalissa 400 vuosittaisesta tapauksesta 290 tapaukseen. Lisäksi uusien HIV-tartuntojen määrät romahtivat 1400 tapauksesta 400 tapaukseen. Laki siis vähensi huomattavasti huumeiden aiheuttamia terveysongelmia, eikä se lisännyt maan pääkaupungin Lissabonin suosiota huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Dekriminalisoinnin myötä huumeiden käyttäjät ohjataan vankilan sijasta hoitoon.
Lähde: Yle
Lisäksi huumeiden käyttömäärät laskivat kautta linjan. Siinä missä Portugalin huumeongelmat olivat 90-luvulla Euroopan pahimmat, kokeilun seurauksena huumeiden käyttömäärät putosivat jopa Suomen lukujen alapuolelle (lähde: Salon).
Mitä on dekriminalisointi?
Huumelainsäädäntöä koskevassa keskustelussa menevät hyvin usein sekaisin käsitteet huumeiden dekriminalisointi ja huumeiden laillistaminen. Niiden välillä on kuitenkin hyvin perustavanlaatuinen ero.
Laillistaminen tarkoittaisi sitä, ettei vaikkapa kaikkien huumeiden valmistaminen, myyminen tai käyttäminen olisi enää millään tavalla kiellettyä tai lain vastaista. Tällaista ei tiettävästi ajeta missään EU-valtiossa, eikä siihen ole perusteltua syytäkään kovien huumeiden kohdalla.
Dekriminalisoinnilla tarkoitetetaan sitä, ettei tietty toiminta – vaikkapa huumeiden käyttäminen & pienen määrän hallussapito tai seksin ostaminen kun siihen ei kuulu paritusta – ole enää rangaistava rikos, joskaan se ei ole täysin avoimesti sallittua. Toiminnasta ei siis seuraa rikosoikeudellista rangaistusta, mutta sitä kuitenkin säännöstellään ja valvotaan, minkä lisäksi puuhasta saattaa rapsahtaa esimerkiksi rikesakko. Portugalin esimerkissä huumeiden käyttäminen ja pienen määrän hallussapito on dekriminalisointu, mutta niiden myyminen ja valmistaminen on edelleen rikollista.
Mitä järkeä on dekriminalisoinnissa?
Mitä järkeä on luoda tällaisia lakiteknisiä limboja, joissa jokin asia on vähän niin kuin kiellettyä, mutta ei sittenkään? Portugalin kokeilu tarjoaa tähän erittäin hyvän vastauksen.
Kun huumeiden käyttäminen on rikollista toimintaa, jokainen huumeita kokeilevakin leimautuu välittömästi rikolliseksi. Psykologisesti ja käytännön tasolla tämä leimautuminen on erittäin merkittävä seikka hoitoon hakeutumisen kannalta. Jokainen voi kuvitella, miten vaikea henkinen askel olisi vaikkapa myöntää itselleen olevansa alkoholisti ja sen jälkeen hakeutua hoitoon. Kuvitelkaapa sitten, että alkoholi olisi laitonta, sen hallussapidosta ja juomisesta tulisi sakkoja ja kiinnijääminen johtaisi siihen, että poliisi ottaa sormen- ja kämmenenjäljet, DNA-näytteen ja kuvan rekisteriin. Kuinka paljon tämä motivoisi alkoholistia hakeutumaan hoitoon? Tällainen hoitoa vaativan rankaiseminen on suunnilleen yhtä fiksua toimintaa kuin olisi sakkojen jakaminen sukupuolitautien poliklinikalla.
Portugalissa on pyritty poistamaan juuri tämä kynnys avun hakemisessa huumeongelmiin. Putkan sijaan pienen huumemäärän hallussapidosta kiinni jäävä passitetaan psykologista, sosiaalityöntekijästä ja lainopillisesta neuvonantajasta koostuvan paneelin eteen, jonka kanssa kartoitetaan mahdollinen avun tarve. Kokeilun tulokset osoittavat melkoisen kiistattomasti, että tämä lähestymistapa toimii.
Huumeiden dekriminalisointi ja laillistaminen Suomessa
Huumeiden dekriminalisointia ja laillistamista vilautellaan kotimaisessakin politiikassa ajoittain, mutta useimmiten eduskunnan vanhoillisempi siipi sekä julkinen mielipide, joka luottaa maalaisjärkeen tosiseikkojen sijaan, huutaa suunnitelmat nurin. Usein dekriminalisoinnin esteenä käytetään samoja peikkoja, joista mm. Portugalissa peloteltiin: huumeiden käyttäminen muka räjähtää käsiin ja Suomesta tulee huumehörhöjen mekka.
Usein myös kuulee sanottavan, ettei esimerkiksi kannabis kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Tämä lausahdus osoittaa lähinnä sen, miten totaalisen pihalla nykypäivästä kyseinen henkilö on. Jokainen, joka tuntee tippaakaan nuorisokulttuuria tietää, että pilvi on tullut Suomeenkin jäädäkseen. Jotain kertoo se, että arviolta ainakin 20 000 kotitaloudessa kasvatetaan hamppua omaan tai kaveripiirin käyttöön.
Tällä hetkellä käytäntö Suomessa on etenkin mietojen huumeiden osalta varsin kirjavaa. On ilmeisesti täysin tuurista kiinni, pääseekö vaikkapa pienen kannabismäärän hallussapidosta varoituksella, vai joutuuko DNA- ja sormenjälkikäsittelyyn, josta voi olla urakehitykselle vakavatkin seuraukset. Sotii melko pahasti oikeustajua vastaan, että vaikkapa parikymppisenä musiikkifestareilla marijuanasätkän kanssa narahtaminen tarkoittaa merkintää, joka on esteenä esimerkiksi tietoturvafirmaan hakemiselle vuosikausia myöhemmin. Kossupullon kippaaminen ja puskaan sammuminen samassa tilanteessa ei välttämättä johda edes rikesakkoon.
Asiallista käsittelyä tarvitaan
Huumeiden dekriminalisointi on seikka, jossa olisi jollekin poliitikolle saumaa näyttää selkärankansa sen sijaan, että mielisteltäisiin sitä oppimattominta, ennakkoluuloisinta ja äänekkäintä kansanryhmää. Portugalin esimerkki osoittaa, että dekriminalisointi toimii huumeongelman sekä siihen liittyvien lieveilmiöiden ehkäisyssä, toisin kuin nykyinen kieltolaki- ja rangaistusmentaliteetti. Vaikka sitä miten paljon ihan hirveästi toivottaisiin, käyttäjien leimaaminen rikollisiksi, ajaminen rikollisiin piireihin ja sen jälkeen rankaiseminen ei paranna huumeongelmaa. Tässä lähestymistavassa tuhlataan poliisien resursseja, minkä lisäksi esim. vankeusrangaistukset tulevat kalliimmaksi kuin asianmukainen hoito. Tämän pitäisi kiinnostaa niitä, jotka ulvovat omien verovarojensa tuhlaamisesta ”huumehörhöjen hyysaamiseen”.
Valitettavasti tässäkin asiassa ne, jotka vähiten tietävät, pitävät suurinta ääntä. Kuten monet muut vastaavat kiistanalaiset ilmiöt, suhtautuminen huumeisiin tuskin muuttuu järkevämmäksi, ennen kuin vanhoillisin sukupolvi katoaa niin päättävistä elimistä kuin julkisesta keskustelusta luonnollisen poistuman kautta. Tosin nyt kun jo YK:kin tukee dekriminalisointia, ehkä Suomikin pääsee aiheessa jossain vaiheessa ajan tasalle.
The data show that, judged by virtually every metric, the Portuguese decriminalization framework has been a resounding success. Within this success lie self-evident lessons that should guide drug policy debates around the world.
– Glenn Greenwald
Lisätietoja Portugalin kokeilusta
Glenn Greenwaldin tutkimusraportti: Drug Decriminalization in Portugal: Lessons for Creating Fair and Successful Drug Policies
The success of drug decriminalization in Portugal
More on the success of drug decriminalization in Portugal
UN Backs Drug Decriminalization In World Drug Report
Kriminaalipolitiikkainstituutin johtaja: Kannabis lailliseksi
Ajatuksia vallasta ja vastuusta – Huumevalistaja kieltäytyy keskustelusta
Eikö ketään edes hävetä 
”Suomalaistyttö järkyttyi huumeiden määrästä teknofestareilla”
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1718559
Järkyttävää kun viaton tyttö joutuu järkyttymään järkyttävistä huumeista!
Aina kun alkoholiveroa on alennettu ja saatavuutta helpotettu, on alkoholin käyttö lisääntynyt. Sen myötä myös alkoholin aiheuttaumat sairaudet ja muut haitat. Kieltolaki ei toimi, mutta rajoittaminen on kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti kannattavaa.
Kannabis on tullut Suomeen jäädäkseen, se lienee totta. Itse kai liikun lainkuuliaisissa kalkkis/nörttipiireissä, kun en siihen ole törmäänyt kuin aniharvoin. Laittomuuden leima saattaa tietenkin houkutella joitan rebelhenkisiä kansalaisia varta vasten kokeilemaan ainetta, mutta väitän että kannabiksen kriminalisointi kuitenkin enemmän estää kuin houkuttelee aineen pariin. On sillä sen verran pelotevaikutusta. Kannabis on osoitettu tupakkaa syöpävaarallisemmaksi aineeksi ja sen on todettu aiheuttavan psykooseja. Mielestäni tällaisen aineen käyttöä ei tule helpottaa lainsäädännön keinoin.
Asia ei ole jälleen aivan noin yksinkertainen. Kannabiksen vertaaminen alkoholiin ja sen aiheuttamiin terveyshaittoihin ei sikäli toimi, että alkoholi on tällä hetkellä laillista. Vertaus onnistuisi, mikäli terveysriskejä verrattaisiin tilanteessa, jossa myös alkoholi on laitonta ja jokainen ryyppy tulisi pimeästä pullosta.
Tuo syöpävaarallisuus sekä psykoosien aiheuttaminen kuulostavat kovin dramaattisilta, mutta eivät asiayhteydestä irrotettuna kestä ihan hirveän tiukkaa tarkastelua. Niiden tutkimusten mukaan, joihin minä olen törmännyt, esim. marisätkä on todellakin yksittäisenä epäterveellisempi kuin yksi perinteinen savuke. Tässä ei kuitenkaan oteta huomioon sitä seikkaa, miten aineita käytetään: tavallinen tupakoija vetää useita röökejä päivässä, mutta kukaan joka on millään tavalla toimintakykyinen ei vedä askillista marisätkiä vuorokaudessa. Jos niitä polttaisi kuin röökiä, syöpäriski olisi korkeampi. Tämä vastaa kuitenkin sitä, että vetäisi kopan kaljaa päivässä.
Kannabiksen on todettu olevan ainakin osavaikuttajana siinä, puhkeaako psykoosialttius varsinaiseksi psykoosiksi. Näissä tilanteissa tutkimus on ollut kuitenkin vaikeaa, sillä usein tutkittavilla on historiaa myös kovempien huumeiden käytöstä. Jonkinlaista yhteyttä tässä kuitenkin on, mutta äh – viina aiheuttaa jos jonkinlaisia psyykkisiä ja fyysisiä häiriöitä, kahvi lietsoo ahdistusta ja sokeri lihottaa, silti niitä saa kaupan hyllyiltä.
Kukaan ei voi rehellisesti väittää, että kannabis olisi vaaraton päihde. Sellaista ei kertakaikkiaan ole olemassakaan. Isompi kysymys on, kummalla tavalla se aiheuttaa vähemmän haittoja: laittomana, jolloin hoitoon hakeutumiseen on iso kynnys, rahaa virtaa järjestäytyneelle rikollisuudelle ja ostotilanteessa on helpompaa tutustua kovempiin huumeisiin, vai dekriminalisoituna, jolloin ongelmakäyttäjän ei tarvitse pelätä joutuvansa kaiken muun lisäksi lailliseen vastuuseen hakeutuessaan hoitoon.
Alkoholin aiheuttamat haitat ovat lisääntyneet aina, kun saantia on helpotettu. On kyse sitten keskioluen pääsystä ruokakauppaan, viinaveron laskemisesta tai tuontikiintiöiden nostamisesta. Nähdäkseni tältä pohjalta on ihan realistista pelätä, että päihdehaitat kasvavat, jos kannabis laillistetaan (tai viinit tuodaan ruokakauppaan). Kyse ei ole ainostaan päihteiden hankkimisen vaivattomuudesta vaan myös mielikuvista. Viini ruokakaupassa arkipäiväistää sen lipittämistä. Jos viranomaiset katsovat pössyttelyä läpi sormien, tulee siitä kansan silmissä hyväksyttävämpää.
Tuo syöpäpointtisi oli ihan hyvä, minulla ei ole mitään tietoa montako marisätkää keskiverokäyttäjä viikossa vetää. Psykoosipuolesta sen sijaan alkaa olla jonkin verran näyttöä, kuten alle liittämästäni artikkelista huomaat. Aukotonta näyttö ei ole, eikä sellaista varmaan vuosiin saadakaan, kun ottaa huomioon miten kauan on kestänyt saada oikeasti tupakkayhtiöiden lakimiesten pitämää näyttöä tupakan vaaroista. Sillä että laillisillakin aineilla on haittansa, ei mielestäni pysty perustelemaan uuden näin haitallisen aineen laillistamista.
Rahan virtaaminen järjestäytyneille kannabiksen kasvattajille ja jakelijoille ei tietenkään kuulosta kivalta, mutta kaikkea ei saa. Siihen minulla ole kompetenssia ottaa kantaa, kumman systeemin aikana on helpompi retkahtaa koviin huumeisiin. Vanha kunnon porttiteoriakin täytynee pitää mielessä.
Ongelmakäyttäjän ei muuten hoitoon hakeutuessaan tarvitse pelätä joutuvansa lailliseen vastuuseen kannabiksen tai kovienkaan huumeiden käytössä, siitä pitää huolen terveydenhoitohenkilöstön vaitiolovelvollisuus.
Kannabis aiheuttaa psykooseja
Aikakauskirja Duodecim
2007;123(17):2061
Kaksitoista vuotta sitten Lancetin pääkirjoituksesta rohjettiin sanoa, ettei pitkäkestoinenkaan kannabiksen sauhuttelu ole haitallista terveydelle. Nyt kelkka on kääntynyt ja lehti julkaissut meta-analyysin, jonka mukaan joskus kannabista käyttäneillä on 40 % suurempi vaara sairastua psykoosiin kuin käyttämättömillä. Eniten käyttäneillä vaara on 100 % suurempi ja näyttää kasvavan annoksen mukana (Lancet 2007;370:292, 319).
Asiaa koskevaan analyysiin kelpuutettiin seitsemän seurantatutkimusta, joissa psykoottisesti oireilleet oli alkutarkastuksessa suljettu pois tai joissa oli pyritty estämään vakioimalla se, että psykoosin puhkeaminen voisi selittää kannabiksen käyttöä. Mahdollisina sekoittavina tekijöinä tarkasteltiin noin 60:tä erilaista muuttujaa, joskaan ei missään seurantatutkimuksessa kaikkia yhdessä samanaikaisesti. Näiden tekijöiden huomioon ottaminen heikensi jokaisessa tutkimuksessa kannabiksen ja psykoosin yhteyttä muttei poistanut sitä.
Päätelmäksi tuli, että nykyinen näyttö riittää perusteeksi varoittaa kannabiksen käyttäjiä psykoosin vaarasta. Päätelmää vahvistaa se, että kahdessa lyhytaikaisessa hoitokokeessa kannabiksen on havaittu pahentavan psykoottisia oireita (Lancet 2007,370: 293). Havaitun riskisuhteen perustella liki 3 % kannabiksen käyttäjistä voi sairastua elämänsä aikana psykoosiin.
Kun sekä kannabiksen käyttö että psykoosi alkaa usein nuoruusiässä, niin huono-onninen voi sairastaa pitkään ja elämä on kehnonlaista. Keuhkofunktio huononee sitä enemmän mitä useammin polttaa kannabista. Yksi marisätkä aiheuttaa laadusta riippuen yhtä paljon hengitystieobstruktiota kuin 2,5- 6 tupakkasavuketta (Thorax 2007, epub. 31.7.). Tässä uutta mietittävää vasemmistonuorillekin, jotka kesän korvalla päättivät haluta laillistaa kannabiksen käytön ja kotikasvatuksen omaan käyttöön (HS 21.5.2007). -KP
Artikkelin tunnus: duo96724 (096.724)
© 2009 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
TR: Uskon, että alkoholin käyttö on lisääntynyt kun veroja on pienennetty jne. mutta kuten itse sanoit, kieltolaki ei toimi käytön hillitsijänä, ei se toiminut alkoholinkaan kanssa. Ja mitä syöpäriskiin tulee, tutkimusten mukaan Kannabis yksinään ei aiheuta keuhkosyöpää. Kannabis ei myöskään aiheuta psykoosia, se voi vain laukaista sen jo valmiiksi psykoosialttiilla henkilöllä, ja tämäkin todennäköisemmin kadulta ostetusta ”vahvemmasta” kannabiksesta (tämäkin vielä todennäköisempää alkoholin kanssa). Entä taas nuorien käytön estämiseen (nuoruudessa kannabiksen käytön psykoosiriski on suurempi), huumediileriä ei kiinnosta ostajan ikä, vain raha mutta säännöstellyssä myynnissä nuoret eivät saisi ostaa sitä (ikäraja esim. 21 vuotta). Katso dokumenttielokuva The Union: Business behind getting high. Nämä faktoja tulee siinä ilmi.
”Ja mitä syöpäriskiin tulee, tutkimusten mukaan Kannabis yksinään ei aiheuta keuhkosyöpää.”
Mitäköhän tutkimuksia tarkoitat? Minun näkemieni tutkimusten perusteella vaikuttaa siltä, että kannabis voi olla jopa karsinogeenisempi aine kuin tupakka. Ongelmana tutkimusten tekemisessä on, että lähes kaikki aktiiviset kannabiksen pössyttelijät vetävät myös röökiä.
Yhden tapaus-verrokki -tutkimuksen mukaan keuhkosyöpäriski nousee 8 % jokaista ”jointtivuotta” kohti. Jokainen askivuosi sen sijaan nostaa riskiä 7 %. Molempien aineiden käyttö oli huomioitu sekoittavana tekijänä. Tässä viite jos asia kiinnostaa enemmän:
Cannabis use and risk of lung cancer: a case-control study.
Aldington S et al.
Eur Respir J. 2008 Feb;31(2):280-6.
”Kannabis ei myöskään aiheuta psykoosia, se voi vain laukaista sen jo valmiiksi psykoosialttiilla henkilöllä,”
Edellä esitellyn meta-analyysin mukaan kannabista joskus käyttäneillä on suurempi riski sairastua psykoosiin kuin kannabista käyttämättömillä. Myös käytetty määrä vaikutti psykoosiriskiin. Toisen katsausartikkelin mukaan kannabis voi aiheuttaa psykoosia vaikuttamalla aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan. Tässä viite:
Fergusson et al. Cannabis and psychosis. BMJ 2006; 332:172.
Kuten aiemmin sanoin, voi kestää vuosia-vuosikymmeniä ennen kuin haitoista saadaan aukotonta näyttöä, mutta nykyisetkin tutkimustulokset vihjaavat aika selvästi, että varsin ongelmallisesta aineesta on kyse.
Selvä, tämä psykoosi ja keuhkosyöpäasia on varsin kiistelty mutta mitä sanot tuohon pointtiini että kieltolaki ei kannata, jos halutaan vähentää käyttöä, valvoa aineen laatua ja markkinoita, saada lasten käyttö vähemmäksi, parantaa valtion taloutta, sekä vähentää rikollisuutta. Suosittelen vieläkin myös katsomaan tuon dokumentin (The Union: Busines behind getting high), on hyvin mielenkiintoinen dokkari.
Ks. aiemmat kirjoitukseni. En nyt keksi mitään järkevää lisättävää niihin. Eli nykytiedon valossa en kannata kannabiksen laillistamista.
”Kieltolaki ei toimi, mutta rajoittaminen on kansanterveydelisestie ja -taloudellisesti kannattavaa”
Sinäpä sen sanoit. Kieltolaki ei toimi mutta rajoittaminen ja valvottu myynti kannattaa
”Kun sekä kannabiksen käyttö että psykoosi alkaa usein nuoruusiässä, niin huono-onninen voi sairastaa pitkään ja elämä on kehnonlaista.”
niin, kun kannabis on laitonta, diileri ei kysy ostajan ikää
vaan häntä kiinostaa vain raha. Jos kannabis laillistettaisiin niin sen myyntiä voitaisiin valvoa eikä sitä myytäisi nuorille.
Rahan virtaaminen järjestäytyneille kannabiksen kasvattajille ja jakelijoille ei tietenkään kuulosta kivalta, mutta kaikkea ei saa. Siihen minulla ole kompetenssia ottaa kantaa, kumman systeemin aikana on helpompi retkahtaa koviin huumeisiin. Vanha kunnon porttiteoriakin täytynee pitää mielessä.
Ja tämäkin ongelma voidaan ratkaista laillistamisella. Tottakai laittomaan kauppaan sekaantuvalla on suurempi mahdollisuus retkahtaa kovempiin huumeisiin, koska samalta diileriltä saa useimmiten koviakin huumeita. Porttiteoria johtuu nimenomaan tästä asiasta.
Menikö sormi suuhun vai veikö kenties kissa kielen?
Kuten jo edellä sanoin, minulla ei ole tähän aiheeseen enempää lisättävää. Mielestäni minkään päihteen saatavuutta ei pidä nykyisestä helpottaa. Nytkin päihdehaitoista maksetaan kovaa hintaa rahallisesti, terveydellisesti ja ihan vaan käyttäjän ja tämän läheisten kärsimyksenä. Kannabis ei ole lähellekään vaaraton aine, kuten yllä osoitin. Suomalaiset ovat lisänneet päihteiden käyttöään aina kun niiden saantia on helpotettu. Kannabiksen käytön laillistaminen antaisi kansalle viestin, että sen käyttö on OK. Laillistaminen ei estäisi alaikäisten kannabiksen käyttöä, saavathan he jotain kautta alkoholia ja tupakkaakin.
Jos olet tuota mieltä, niin miksi sanot ensimmäisessä kommentissasi:
”Aina kun alkoholiveroa on alennettu ja saatavuutta helpotettu, on alkoholin käyttö lisääntynyt. Sen myötä myös alkoholin aiheuttaumat sairaudet ja muut haitat. Kieltolaki ei toimi, mutta rajoittaminen on kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti kannattavaa.”
Jos tämä päti alkoholin kanssa, niin miksei sama pätisi kannabikseen? Ja siinä asiassa olen kanssasi yhtä mieltä että kannabis, tai mikään muukaan päihde ei ole vaaraton puhun tässä vain keinoista vähentää niitä haittoja.
”Jos tämä päti alkoholin kanssa, niin miksei sama pätisi kannabikseen?”
Siinä vaiheessa kun kieltolaki kumottiin, oli se jo käytännössä menettänyt merkityksensä. Viinalla läträttiin puolijulkisesti joka paikassa valtiojohtoa myöten. Kannabiksen kanssa asia ei onneksi ole näin. Minä tai lähipiirini ihmiset eivät törmää kannabikseen oikeastaan milloinkaan, eivätkä poliitikot tai muut julkkikset tietääkseni juurikaan jää kiinni pössytelystä. Mikäli kannabiksen käyttö jossain vaiheessa riistäytyy täysin käsistä, täytynee minunkin muuttaa mielipidettäni. Nykytilanteessa kannabiksen pitäminen laittomana on nähdäkseni paras keino rajoittaa siitä aiheutuvia haittoja.
TR: En tiedä minkä ikäinen olet tai missä piireissä liikut, mutta aika kiinnostavaa että pystyt puhumaan noin avoimesti myös tuttavapiirisi suulla. Ehkäpä tuttavapiiristäsikin löytyy kokeilijoita, jotka huumestigman takia eivät halua asiasta kenellekään mainita.
Oman kokemukseni mukaan ehdottomasti suurin osa pari-kolmekymppisistä tuttavista ovat joskus ainakin kokeilleet kannabista, vaikkeivat sitä mitenkään säännöllisesti käyttäisi. Kyseessä ei ole mikään heterogeeninen porukka, vaan ihmisiä löytyy baarimikoista yliopistotason tutkijoihin ja virkamiehistä lääkäreihin, muusikoihin, IT-työläisiin ja toimittajiin.
Eräs suuri harha kannabiskysymyksessä on se, että sitä pidetään jotenkin tietyn pienen alakulttuurin ”ongelmana”, tai sen kuvitellaan olevan jotenkin vasta tulossa Suomeen. Nämä seikat eivät yksinkertaisesti vastaa todellisuutta. Viina oli jo aikanaan kansan syvien rivien hyväksymä asia, mutta kannabiksella on edelleen todella vahva huumestigma, joten sen käyttämisestä tai edes kokeiluista ei kovin helposti puhuta edes tuttavapiirin sisällä.
Olen toki itsekin kokeillut kannabista, samoin tiedän joidenkin lähipiiristäni tehneen. Tiedän varmuudella ainakin yhden kaverini luopuneen kannabiksen satunnaisesta käytöstä kiinnijäämisen pelossa, joten mahdollisesti ainakin hänet nykyinen lainsäädäntö säästi kannabiksen pitkäaikaishaitoilta.
Jos lain pelotevaikutus ehkäisee kannabiksen kokeilua, kokeilijoita muuttumasta satunnaiskäyttäjiksi ja satunnaiskäyttäjiä lipsahtamasta säännöllisiksi käyttäjiksi niin se on hyvä laki se. Varmastikin kannabista on helppo ostaa kun vaan tietää mistä kysyy, mutta ei sen hankkiminen ainakin vaikeammaksi muutu jos se laillistetaan. Mielestäni yhteiskunnalla, joka joutuu vastaamaan päihteistä aiheutuvista kustannuksista, on oikeus rajoittaa ja estää niiden saatavuutta.
”Tiedän varmuudella ainakin yhden kaverini luopuneen kannabiksen satunnaisesta käytöstä kiinnijäämisen pelossa, joten mahdollisesti ainakin hänet nykyinen lainsäädäntö säästi kannabiksen pitkäaikaishaitoilta”
Toivottavasti kaverisi ei alkanut käyttämään kannabiksen sijaan enemmän alkoholia tai tupakkaa niiden laillisuuden takia, nehän ovat vaarallisempia päihteitä kuin kannabis. Kannabis olisi hyvä vaihtoehto näille, koska on vähemmän vaarallinen päihde.
http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/07/669288
”Mielestäni yhteiskunnalla, joka joutuu vastaamaan päihteistä aiheutuvista kustannuksista, on oikeus rajoittaa ja estää niiden saatavuutta”
On tottakai oikeus, mutta kannattaako se, jos mietitään kustannuksia. Kummasta tulee enemmän kustannuksia valtiolle ja yhteiskunnalle: laillisen kannabiksen terveydenhoitokustannuksista vai laittoman kannabiksen terveydenhoitokustannuksista, lainvalvontakustannuksista, oikeuskustannuksista, vankilakustannuksista, sekä tuottojen menemisestä verottomana rikollisille, eikä veroina valtiolle. Mitäs tähän sanot?
Mielestäni kannabiksen dekriminalisointi olisi erittäin hyvä ratkaisu Suomessa, koska se on toiminut hyvin esimerkiksi Espanjassa ja Portugalissa. Miksi se ei siis toimisi myös Suomessa?
Jos ajatellaan kieltolakia yleensäkin, niin eihän se ole millään tasolla toimiva idea, kuten masinoijan tekstistä käy ilmi. Lisäksi onhan Suomessa kokemusta kieltolaista ja sen poistamisesta… nimittäin alkoholin.
Vaikka alkoholi on tappava huume, joka aiheuttaa suurta riippuvuutta, niin alkoholin kieltolaki kyllä osoitti, että jos jokin aine kielletään ja kansa jatkaa aineen käyttämistä aiheuttaa se vain lisää ongelmia. Kuten huonojen korvikkeiden myyntiä, hoitoon hakeutumisen kynnys kasvaa, rikollisuus kukoistaa, koska rikolliset rahoittavat toimintaansa näitä aineita myymällä, ihmiset jotka käyttävät sitä leimataan rikollisiksi ja he erkanevat yhteiskunnasta ja lisäksi sakko/vankeusrangaistukset lisääntyvät ja poliisien aika kuluu kieltolain valvomiseen, vaikka sitä on toivotonta valvoa.
Kannabiksen laittomuutta kannattavat siis vain ihmiset, jotka eivät ole ottaneet asioista tarpeaksi selvää ja ne, jotka hyötyvät siitä, eli lääkefirmat, paperifirmat, öljyfirmat, sähköfirmat, firmat jotka valmistavat kankaita, köysiä ym. sekä diilerit. Tässä onkin jo aika kova sakki hampun laillistamista vastustamassa verrattuna normaaliin töissäkäyviin ihmisiin, jotka polttavat illalla rauhoittavat hatsit. Alla hieman tietoa hampun käyttömahdollisuuksista.
Hamppu toimii lääkkeenä noin 300 eri sairauteen, kuten syöpään, ms-tautiin, kaihiin, kaikenlaisiin särkyihin ja kroonisiin kipuihin, krooniseen yskään, tulehduksiin ym.
Paperia pystyy valmistamaan puolet halvemmalla hampusta, kuin puusta, koska siinä on enemmän selluloosaa, se kasvaa 3-4 kertaa nopeammin kuin puut. Lisäksi se saastuttaa puolet vähemmän, koska ei tarvitse käyttää niin paljon myrkyllisiä valkaisuaineita, jotka pääsevät vesistöön.
Lisäksi hampusta voi valmistaa bensaa korvaavaa ainetta (ensimmäinen auto kulki ”hamppubensalla”), muovia, dynamiittia, bioenergiaa, puuta korvaavaa kovaa ainetta, josta voisi valmistaa esimerkiksi taloja, sen siemeniä voi syödä sellaisenaan, tai niistä voi tehdä esimerkiksi puuroa.
Mutta eihän sademetsien hakkuun estäminen ole tärkeämpää, kuin se, että isot firmat saavat rahansa ja hamppu pysyy laittomana… vai miten se meni?
Suosittelen asiasta kiinnostuneita lukemaan Jack Hererin kirjan Keisarilla ei ole vaatteita. Kirja löytyy suomeksi käännettynä googlettamalla.
TR on taas näitä perusihmisiä jotka selektiivisesti valitsevat mitä informaatiota kuunnella. On se kyllä hienoa että ainoastaan ihmiset jotka eivät pidä kannabiksesta, saavat oikeuttaa itsensä olemaan poikkeuksetta oikeassa kun puhutaan kannabiksen käytöstä.
Erittäin erittäin hyvä teksti. Kiitos. Tätä sitten levittämään yhtä ahkerasti kuin SP-neutraali avioliitto -tekstiä…
Totta on se, että dekriminalisointi on ainoa ja paras ratkaisu tämän asian hoitoon. Ainoastaan tietämättömät puhuvat muuta, ja yleensä tietämättömät puhuvat vain tunneperäisesti ko. asiasta. Valheellinen huumepropaganda on niin syvälle juurtunut että vaikka raakaa faktaa lyödään pöytään suoraan silmien eteen, huutaa vastustaja silti vain ”EI KÄY, EI EI EI EI EN USKO!! HUUMEHÖRHÖ!!”. No, toivotaan että typerät päättäjät poistuvat sen ”luonnollisen poistuman” kautta mahdollisimman nopeasti niin ehkä asiaan alemaan saamaan muutosta :) Aivan ensiksi _vähintään_ kannabis lailliseksi. Kyllä, LAILLISEKSI, ei dekriminalisoiduksi. Kasvin älyttömän suuren hyötypotentiaalin (muun kuin päihtymyksen) takia mikään muu ei pitäisi tulla kysymykseenkään.
Erittäin asiallinen teksti ja ajattelin kommentoida juurikin tänne, kun toit myös esiin toisessa tekstissä sitä pointtia, että keskustelun on hyvä olla blogin kommenttiosiossa kaikkien nähtävillä. Itsekin kehotin oman tekstini FB-kommentoijia kommentoimaan itse tekstiin. Mutta joo, meinasin itsekin kirjoittaa huumepolitiikasta, mutta eipä tähän oikein ole lisättävää. Ehkä kirjoitan tekstin, jossa linkitän vain tämän tekstin ja sanon olevani samaa mieltä :)
Hyvä kirjoitus. Erityisesti keskustelussa häiritsee kutienkin se, että päihteitä ja niiden vaikutuksia käsitellään erillisinä kokonaisuuksina. Eikö päihdepolitiikkaa pitäisi tarkastella myös kokonaisuutena?
Uskaltaisin väittää, että erityisesti kannabiksen dekriminalisointi vähentäisi varsinkin alkoholin käyttöä. Tällä hetkellähän alkoholi on ainut laillinen ”päihdyttävä” huume, minkä käytön seurauksia voimme lukea Iltalehdestä päivittäin väkivaltauutisina.