Eikö ketään edes hävetä

Maahanmuuttokritiikki – kauniisti kylän kohdalla

Posted in Maahanmuuttajat by masinoija on 27/08/2009

Olen viimeisen parin vuoden aikana pitänyt silmällä maahanmuuttokeskustelua skaalan kummassakin päässä – ainakin niin paljon, kuin hermot ovat kestäneet kummankin ääripään idioottimaisuuksia. On mielenkiintoista havaita, että siinä vaiheessa kun maahanmuuttajakriitikot saavat muodostettua lauseen, jossa ei mainita mokkamunaa tai valkoisten naisten raiskaamista, lausunnoissa on ajoittain ihan pointtia. Nykyisessä maahanmuuttopolitiikassa on ongelmansa ja niistä on myös voitava puhua asiallisesti. On myös ihan totta, että toisen ääripään lausunnoissa on ajoin livahdettu vähemmistöjen pyhittämiseen kaiken kritiikin yläpuolelle ja jenkkityyliseen ylivarovaiseen poliittiseen korrektiuteen. Tämä on tasan yhtä dorkaa touhua kuin punaniskojen junttirasismi.

Valitettavasti se paljon mainostettu asiallinen maahanmuuttokritiikki on edelleen vähemmistössä. Koko kritiikin suurin ongelma on se, ketkä sitä tarjoavat ja millainen uskottavuuden viemäri tämä jengi on. Aihepiirin voimanpesä on Homma-foorumi, joka tarjoaa mm. tällaista asiallista ja valistunutta keskustelua maailman epäkohdista:

“Naiselle ei sovi yhteiskunnallisista asioista päättäminen saati sillä alueella toimiminen. Tunne asettuu järjen edelle liian helposti, mikä näkyy mm. naisten roimasta yliedustautumisesta mokutussaralla.

Ensi alkuun olisikin avoimesti todettava, että äänioikeuden myöntäminen naisille oli erehdys. Uskon, että myös naisten enemmistö on taivuteltavissa tälle kannalle kärsivällisen ja pitkäjänteisen työn avulla.”

“Satuin näkemään eilen 20-40v mieslauman kulkevan Kajaanin keskustaan päin noin klo. 18:30. Heti nähtyäni tuollaisen mieslauman TIESIN, että aamuyöstä sattuu jotain. Mä nään, jo niitten naamasta aikooko joku ähly raiskata illalla vaiko ei.”

“Olisikohan eräs toinen, usein heikosti suomea oppiva ryhmä, ymmärtänyt vain sanat parhaimmillaan nuorina ja luullut kuvan symbolisoivan valkoista naista? “

“olen Oinosen kanssa sama mieltä. Suvaitsevaisuudessa ollaan menemässä liian pitkälle.
Jos sama meno jatkuu, niin vuonna 2025 voi esikouluun ilmoitettu lapsukainen todeta, että isäni nimi on Tapio ja äitipuoleni on kaunis suomenhevonen nimeltään Oras ja että itseasiassa isäni on myös rakastajani.”

…ja niin edelleen. Joo joo, tämä ei varmasti edusta jokaista foorumikirjoittelijaa, MUTTA: kuka helvetti peruskoulua pidemmälle pärjännyt ihminen kehtaa myöntää olevansa edes etäisesti samaa mieltä jostain asiasta sellaisen jengin kanssa, jonka suvaitsee foorumillaan tämän tasoista tekstiä? Kiitokset näistäkin lainauksista tuoreelle Hommawatch-blogille, joka esittelee mainiolla tavalla maahanmuuttokriittisyyden voimanpesän kasvoja ilman, että tarvitsee tuhota koko uskoaan ihmiskuntaan koluamalla foorumia läpi. Eräille se on jo myöhäistä.

Kritiikin ongelmat: rasismi ja negatiivisuus

Ylipäätään koko maahanmuuttokriittisyys näyttäytyy nykyisellään ohuena kuorena perusnegatiivisen junttirasismin päällä. Vähän niin kuin sikaniskainen somalinpotkija olisi vetänyt oikeussaliin puvun päälle yrittäessään näyttää asialliselta, mutta ei siinä ihan onnistuen. ”Käyttäydytään nyt hetki, kotona voidaan sitten ottaa kraka pois ja sanoa NEEKERIÄ NEEKERIKSI niin kuin kuuluukin. Hehheh, mokkamuna, se on kuule geneettisesti tyhmempi kuin suomalainen mies!”

Ohuesti naamioidun rasismin lisäksi merkittävä ongelma on, että lähestymistapa maahanmuuttoon on pohjimmiltaan täysin negatiivinen. Osoitetaan epäkohtia, mutta rakentavat ratkaisut ovat vähissä. Vaaditaan voitonriemuisena oikeutta sanoa että ”Islam on pedofiiliuskonto”, joka sinänsä on olennainen sananvapauteen liittyvä seikka, mutta loppujen lopuksi – mitä sitten? Miten tämän asian hokeminen parantaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa, joka piti kai olla se pääasia? Jos jokin menee hyvin, jossain vaikkapa maahanmuuttajien ja valtaväestön välit toimivat loistavasti, siihen ei vahingossakaan kiinnitetä huomiota ainakaan julkisesti. Kaikki potentiaalinenkin positiivisuus negatoidaan armotta ja kategorisesti. Tärkeintä on päästä valittamaan ja osoittamaan, että vau, mä tiedän tästä porukasta jotain negatiivista. Pitkin nettiä lauotaan avoimen rasistista tuubaa, mutta kylän kohdalla ollaan koreasti -juu, eihän me rasistisia olla, vaan maahanmuuttokriittisiä!

On sinänsä mielenkiintoista, että maahanmuuttajakriitikoiden retoriikka ja tyylilaji valituksineen suomalaisen valkoihoisen miehen sortamisesta kuulostaa hyvin paljon markkina-arvoteoria/ATM-jengin katkeralta kitinältä. Olisi valaisevaa tietää, miten paljon näillä kahdella ihmisryhmällä on limittäisyyttä. ”Maahanmuuttajat raiskaa meidän naiset jotka ei anna meille pillua?”

Irtautuminen nykyisistä piireistä

Jos joku tässä maassa haluaa välttämättä perustaa taas yhden puolueen, joka ottaa asiakseen nimen omaan maahanmuuttoasiat, vaihe yksi olisi asettua julkisesti irti tästä nykyisestä maahanmuuttokriitikkojengistä. Kaivoon on jo kustu sen verran pahasti, että parempi lähteä porailemaan ihan uusista paikoista. Suurimpia esteitä maahanmuutosta ja kulttuurien kahnauksesta puhumiseen on se, että aihetta kriittisesti käsittelevä leimautuu melkoisen nopeasti tähän matalaotsaisimpaan mouhottajajengiin.

On hyvä kysymys tarvitaanko tällaista puoluetta ensinkään. Itse en näe sille erityisen merkittävää tarvetta, mutta politiikassa kukin valittakoon siitä, minkä tärkeimmäksi kokee. Minä en itke itseäni uneen pelätessäni hysteerisesti islamofasismia, eikä jokainen maahanmuuttajan tekemä rikos saa alahuultani väpättämään sen enempää kuin kotimainen luomu-snägäritappelu. Kukin kampanjoikoon itselleen tärkeän asian puolesta, sehän kai on demokratian ydin.

Positiivista ja negatiivista

Minä olen itse hyvin arvoliberaali ja teknisesti kai kuulun siihen hirvittävään epäisänmaalliseen viherpunavasemmistoon, vaikken mitenkään hirveän vahvasti itseäni sellaiseksi miellä. Pidän muista kulttuureista ja matkailuista, koetan ulkomailla sopeutua paikalliseen kulttuuriin ja mielestäni olisi todella mainiota, mikäli myös Suomessa törmäisi useammin vieraiden kulttuurien edustajiin. Sisämaassa asumisen jälkeen Helsinki oli mielenkiintoinen paikka asua, työmatkalla kun saattoi helposti kuulla viittä kieltä kahden korttelin matkalla. Opiskeluaikaan samassa talossa asui useita eri kansallisuuksia  ja käytävässä oli kivempi haistella afrikkalaista kokkausta kuin silakkapihvien käryä. Ainoa ongelmatapaus oli yläkerran venäläisopiskelijoiden kämppä, mutta aika harvalla taitaa olla soluasuntokokemuksia, joihin ei kuulu ainakin yhtä ongelmallista naapuria. Jossain vaiheessa haluan vielä opiskella arabiaa, sekä tehdä hieman pidemmän reissun Afrikan mantereelle.

Tästä huolimatta minä olen sitä mieltä, että pakolaisia pitäisi mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti auttaa heidän kotimassaan – mieluimmin vielä muilla tavoin kuin vastikkeettomalla kehitysavulla. Suhtaudun myös hyvin nihkeästi selkeisiin elintasopakolaisiin. Maahan muuttava pakolainen tarvitsee alkuvaiheessa apua, myös rahallista sellaista, mutta pidemmän päälle on tultava toimeen samoilla edellytyksillä kuin Suomen kansalaisen. Kiitos, meillä on omat sosiaalipummimme, ei niitä tarvitse erikseen tuoda – ja sama koskee rikollisia. Omista tavoista ei tarvitse luopua, mutta pitää ymmärtää, että täällä valtavirtaväestöllä on eri tavat kuin kotimaassa. Ne tavat tulee oppia ja niitä tulee kunnioittaa, vaikkei niitä itse noudattaisikaan. Järkevällä yhdyskuntasuunnittelulla tulee ehkäistä maahanmuuttajien ghettoutumista niin pitkälle kuin mahdollista, minkä lisäksi maahanmuuttajien rikollisuuteen ja etenkin sen syihin tulee puuttua.

Valtaväestö ja maahanmuuttajat pitää saada kohtaamaan ja tutustumaan myös sosiaalisesti, joka helpottaa sopeutumista aidan kummallakin puolella. Saattaisi ehkäistä näitä Kontioniemi-ilmiöitä, jossa maahanmuuttajat on niin hirveen pelottavia, kun ne on pelaamassa potkupalloa ja roskaakin ja kohta varmaan uikin! Järkkäisivät vaikka sillä uhatulla potkupallokentällä kylätoimikunnan ja maahanmuuttajien välisen futismatsin – lapsille lettuja ja pelin jälkeen uimaan. Tuohon tosin tuskin auttaa mikään, sillä mistään ei löydy niin pikkumielistä ja henkisesti jämähtänyttä porukkaa kuin keski-ikäisistä kylä– ja kaupunginosayhteisöiden jäsenistä.

Ja ihan oikeasti hei, kulttuurirelativismilla on rajansa. Suomen laki ja länsimaiset ihmisoikeuskäytännöt ohittavat maahanmuuttajan kotimaan ja kulttuurin säännökset, tavat, uskonnon ja uskomukset, piste.

Jousto toimii kumpaankin suuntaan

Tämä toimii myös toiseen suuntaan. Voisiko joku antaa nessun niille kaikille reppanoille, joiden maailma kaatui yhden uimahallivuoron menettämiseen. Ehkä heille voi ostaa vaikkapa puhallettavan kahluualtaan, jossa he voivat sillä aikaa polskutella? Suomessa asuva kulttuurivähemmistön edustaja on samanlainen kansalainen ja veronmaksaja kuin kaikki muutkin. Mikäli hänen kulttuurissaan on jotain tapoja, jotka voidaan ottaa huomioon melkoisen pienillä myönnytyksillä, tässä on vaikeaa nähdä mitään muuta kuin periaatteellista känkkäränkkää. Tämä ei tarkoita sitä, että suomalaisen yhteiskunnan pitäisi hypähtää jokaisen kulttuurierosta johtuvan pillinvinkauksen mukaan, mutta jouston pitää toimia kumpaankin suuntaan. Pienet myönnytykset helpottavat sopeutumista ja rauhallista rinnakkaineloa. Sopeutuminen on vaikeaa, ellei toinen puoli anna periksi missään asiassa pienimmälläkään tavalla.

Lopuksi haluaisin sanoa Daniil Harmsia mukaillen, että kaupunkiin voitaisiin kaivaa keskuskuoppa, jonne sitten voitaisiin kolata kaikki tunkkaiset rasistit ja jeesustelevat poliittisen korrektiuden tuuliviirit. Lopuksi kaadettaisiin sammuttamatonta kalkkia päälle ja jätettäisiin tämänkin asian hoitaminen sellaisille maltillisille keskitien kulkijoille, joita kiinnostaa ongelmien ratkaiseminen, ei niiden kärjistäminen ja niistä valittaminen.


Aihetta sivuten:

Ulkomaalaisista jälleen kerran – Ihmiskunta.org

Mitä rasismi on – Jack Honest Saturday Post

Monikulttuurisen yhteiskunnan eri tasot – Octaviuksen ajatuksia

Monikulturismin ja islamin suhde – Monikulturismi

Missä Soini, siellä natsit – PeruSS – Huijarien puolue, vai joukko ”yksittäistapauksia”?

Rasismista – Kullervo Kalervonpoika

Rasismista ja islamin kritisoimisesta – Helvetin puutarha

Mainokset